VÄRIEN MAKUSTELUA

Olen ollut värien käyttäjänä aina vahvasti vietävissä. En ole koskaan kovin pitkään tunnustanut mitään vahvaa väri-identiteettiä vaan mieltymykset ovat vaihdelleet tuskastuttavankin paljon. Onkohan se vanhuuden merkki, vai mikä, että tietyt vahvat lempivärit ovat ikäänkuin jämähtäneet päälle? Se on ollut oikeastaan vain helpotus löytää se todellinen pysyvämpi oma juttu, eikä olla ikuinen sestoilija!

Nuorempana tykkäsin lämpimämmistä väreistä, mutta värimaailma on kohdallani nyttemmin vakiintunut melko viileisiin sävyihin. Tajuan eniten sielustani rakastavani mystisiä, sadunhohtoisia värisävyjä kuten turkoosia, violettia, smaragdinvihreää ja aniliininpunaista. Kaikki hempeät pastellisävyt ovat myös niin kovin kauniita.

Taisiko olla jokin aika sitten jokin sivukorvalla kuultu uutisointi, että hiljattain on löytynyt jokin aivan uusi violetin värisävy, jota ei ole ennen maan päällä ihmissilmin nähty?! Taivaassa on kuulemma värejä joista ihminen ei tiedä vielä mitään. Miten ihmeellistä se mahtaa ollakaan!

Keltaista ja oranssia vierastan eniten. Kirkkaanpunainen ei myöskään mene kovin isoina pintoina edelleenkään, mutta helakkaakin punaista makustelen pieninä väriläikkinä siellätäällä... Tyttöni kautta olen tainnut löytää punaisenkin ihan uudella tapaa! Keltaisesta tykkään todella raikkaana sitruunankeltaisena sävynä ja vain tiettyjen värien kanssa yhdistettynä kuten vaaleansinisen ja turkoosin.

Keltaisen kohdalla tapahtui jokin sykähdys kun näin tämän pussilakanan tovi sitten...

Tämä keltainen norsupussilakana saa todellakin hymyn nousemaan suupielille ja ei todellakaan voisi olla täydellisempää sävyä tuohon kuin keltainen! Aivan ihana herkkupala.

Finlaysonin toinen herkkupala on tämä turkoosinvihreä Taimi-pussilakana.

Itseäni eniten sykähdyttää nykypäivänä tekstiilituotanto jossa panostetaan aidosti koko sydämellä. Mietin kovasti omia motiiveja ja tapoja tehdä asioita ja olen päätynyt siihen lopputulokseen etten haluaisi välttämättä koskaan tehdä ihan hirmuvaltavaa pitkälle prosessoitua massatuotantoa vaan enemmän lämminhenkistä "massa"tuotantoa. Niin, tuotantoa, jossa SAA näkyä kädenjälki.

Hyvänä esimerkkinä on tämä mahtava yritys Ink and Spindle, joka tekee kaiken tuotantonsa täysin vanhanaikaisesti seulatekniikalla. Klikkaa kuvaa niin näet enemmän!

Oi, rakastan niin seulajuttuja (seuloja minulla lojuu varastossa ainakin tusina), mutta kun vain olisi tilat, jossa painaa... Osuuskuntaankin liityin hetkeksi ennen tyttären syntymää, joka muodostui entisistä opiskelukavereista, mutta tajusin aika pian etteivät voimavarat tämänhetkisessä elämäntilanteessa millään riittäneet omien unelmien toteuttamiseen. Perhe-elämä vaatii niin paljon. Tuntuu, että monet läheiset ihmiset ovat erkaantuneet jonnekin sillä aikaa kun olen intensiivisesti yrittänyt vain selvitä arjen monituisista kompastuskivistä... tai sitten olen vain surkea yhteydenpitäjä! Kaipailen todella erilaisia verkostoja ympärilleni! Niin perhe- kuin intressiverkostoja.

Aiheesta kolmanteen... Eilen illalla tuli tv:stä Yle Teenalta visuaalisesti todella innoittava elokuva, "The science of sleep". Harmi kun alkoi väsyttää kesken leffan... Pitänee katsastaa tuo loppuun ajan kanssa, mutta wow mitä animaatiokohtauksia ja univisioita! Pääosassa oli vähän omissa maailmoissaan elelevä teknisesti etevä keksijä-nuorukainen, joka ihastui taiteilija-tyttöön. Söpö tarina.

Tuossa joku juutuubista vastaan tullut video jossa joitakin ihan hassuja kohtia elokuvasta. :)

Haluan vielä laittaa loppuun mielestäni ehkä kaikkien aikojen kauneimman musiikkivideon.