maanantai 26. maaliskuuta 2012

UNELMIEN TAVOITTELUA


Nyt ne pyöreät on jo ihan ovella! 30 vuotta tulee täyteen ensi kuun alussa
. Kriisin paikka? En tiedä... Tuntuu että vanheminen on ihan levollista. Koska elämä ei ole ollut nuorempana kovinkaan ruusuista, en osaa nähdä vanhenemisessa mitään negatiivista. Tuntuu että paras on vasta edessäpäin ja elämä vasta alkanut. Minun elämäni on juuri minun näköistä ja menen rauha sydämessä eteenpäin näillä eväillä mitä on annettu.

Tuntuu että persoonaani ovat pitkälle määrittäneet enemmän epäonnistumiset kuin vahvuudet. Vasta nyt 2 vuotta uskoontulostani olen alkanut löytää rauhan tai ymmärtämään jotain levosta käsin elämisestä. Minulle on noussut sisimpään ihmeellinen varmuus että tavalla tai toisella Jumala valmistelee ja vie minua eteenpäin omassa suunnitelmassa siten että lahjani voivat tulla käyttöön. Pyhä Henki on osoittanut että paikkani palvella Jumalaa on "sorvin ääressä". Oli se sorvi sitten ompelukone tai maalausteline. Olen tällainen enkä muuksi muutu. Siispä keskityn siihen mitä osaan!

Itsetuntoa on lannistanut hyvin voimakkaasti matemaattiset oppimisvaikeuteni, joiden vuoksi osittain koulut ovat tyssänneet. Käsitöiden suhteenkin olen siis melko myöhäisherännäinen. Peruskouluaikana en tykännyt käsitöistä. Jostain syystä käsityöopettajat ovat olleet aina jokseenkin tylyjä hahmoja. Vasta kun itse tajusi alkaa tekemään ja opettelemaan erilaisia juttuja omassa rauhassa, innostus ja luovuus heräsi! Olen monessa asiassa sellainen itseoppinut.

Ompeluhommissa kaavoituspuoli on ollut minulle hampaankiristystä, mutta siinäkin asiassa olen halunnut taistella hankaluuksia vastaan. Kaikki mihin liittyy laskemista ja kolmiulotteista hahmotusta, tuottaa usein täydellisen tiltin. Se on jännä että kuitenkin piirtämisessä avaruudellinen hahmotus toimii tosi hyvin!

Vaikka minulle on jäänyt takaraivoon pienoinen koulukammo niin mietin että josko vielä kerran jotain yrittäisi... Jonkin verran on tullut itse tehden kokemusta ompelusta niin se on alkanut innostaa enemmän ja enemmän oppimaan uutta. Pähkäilen siis uskaltaisiko lähteä vielä opiskelemaan vaatetusalaa? On erilaista aloittaa joku iso asia uskossa Jeesuksen kanssa kuin omissa voimissa rimpuillen!

Tässä ainakin kotosalla tulee lähtemään ompeluhommat ihan lentoon lähipäivinä kun rakas mieheni hankki minulle synttärilahjaksi saumurin! Olen niin innoissani ja haluaisin alkaa vihdoin tekemään jotain vakavammin otettavaa matskua, ihan myyntimielessäkin! Kunhan nyt ensin tulee opeteltua vähän tuon masiinan käyttöä.





Pfaff coverlock 3.0


Mielessä on ollut mm. unelma suunnitella oma kristillinen vaate- ja sisustustekstiilimallisto ja sydämelleni on nyttemmin noussut tarkoitus lahjoittaa tietty prosentti tuotteiden tuotoista seurakunnalleni. Haluaisin lähteä tavoittelemaan tuota unelmaa! Jos voisi sillä tavoin ihan konkreettisesti päästä palvelemaan seurakunnassakin, omilla taidoillani.

Katsotaan miten käy! En halua ottaa liian suuria tavoitteita vielä koska niin kauan kuin lapset ovat pieniä, on pakko olla realisti siinä mitä todella jaksaa ja ehtii. Mutta olkoon nuo unelmat arjen vastapainona, ehkä ne ajan saatossa poikivat jotain.



Ei kommentteja: