TYTTÖJEN VIIKONLOPPU

Miehellä menee viikonloppu töissä ja pojat ovat isänsä luona, joten vietetään tyttöjen viikonloppua. Tässä ollaan lähdössä Prisman lastenpäivään. Tulikin tehtyä oikein superpitkä kävelylenkki!

 

 Viimehetken sovellus - kaulahelmiähän voi pitää tukassakin!

  

Hello kitty on aika ylituotteistettu hahmo enkä oikein pidä hahmosta muutenkaan, mutta tytär sai ostosreissulta hello kitty-hammastahnaa ja äiti korallinpinkkiä kynsilakkaa. Pienenpieniä iloja ja vessan piristyksiä.

 


  

Eläimet pesulla. Taika olisi aina kylpemässä! Tukanpesu ei ole koskaan tuottanut tuskaa vaan se on kivaa. Etenkin kun saa haistella hyväntuoksuisia shampoita. :D "Taika haistelee sitä!", pyytää tyttö aina nuuhkutella shampoota kädestä.

  


  

Uusi saumuri tuli tällä viikolla ja on joutunut vähän laittelemaan romupajaa uusiksi. Pöytätilaa toki saisi olla enemmänkin... Alunperin olinkin sijoittamassa masiinaa poikien huoneen pitkälle pöydälle, mutta ei siitä mitään tullut vaan osia katoili heti alkuunsa lasten leikkikoriin ja etsittiin niitä iltaan saakka kissojen ja koirien kanssa. Turvallisinta pitää siis kone ihan omalla pikkupöydällä, johon tosin mies nikkaroi eilen oivallisen lisäsiivekkeenkin! Nyt siinä voi säilyttää myös ompelukonettakin.

Olen höperönä kaikenlaisiin pikkulokerikkoihin ja arkistolaatikostoihin! Maalasin ylhäällä olevan vanhan oranssinsävyisen puulokerikon samalla kirjahyllynmaalausjämävihreällä ja kuhunkin lokeroon sopisi hyvin nupilliset vetolaatikot joihin saisi nimikoitua ja piilotettua siististi kaiken pikkusälän pölyltä piiloon.

Loppukevennys:

Tiitus: "Äiti, sun saumurin nimi kuulostaa ihan pierulta! Pfaffff..." 

VANHOJA PRINTTEJÄNI

Mitähän sitä on joskus päässä liikkunut kun on tullut painettua n. pari metriä silmiä särkevän oranssia kytkentäkaavio-aiheista trikoota?? Ehkä tuosta voisi tulla hauskoja hälytys hälytys-pipoja pojille. Näkee ainakin missä lapsi liikkuu. ;)

Toinen "nörttilintu"-juttu on vähän inhimillisempi väriskaalaltaan ja ehkä siitä voisi jotain syntyäkin... Tosin en haluaisi nyttemmin enää liputtaa musiikkipiratismin puolesta. :D Erään marginaalilatausserverin tunnus tuossa komeilee. Tietää ketkä tietää...

BLOGLOVIN'

En ole ehtinyt paljoakaan tutustumaan näihin blogien seuraamisen helpottamisvälineisiin, joten kokeillaan nyt tällaista!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

PAJUNKISSOJEN AIKA

PARI ANTIIKKIAARRETTA

Olin jo unohtanut kokonaan tuon perintökellokaulakorun, joka on minusta tosi kaunis! Pitääkin alkaa käyttämään tuota.

Kuvat jo varmaan kertovat ettei kyse ole mistä tahansa taskuraamatusta vaan tämä järkäle on äidin suvussa kulkenut perheraamattu. Mm. lestadiolaisten ainoana oikeaoppisena versiona pitämä painosversio, biblia. Tämä kappale on painettu v. 1923. Ei ihan helppolukuisinta fonttia ja suomenkieltä, mutta jotenkin sanoma on muotoiltu tuossa versiossa erityisen kauniisti.

UNELMIEN TAVOITTELUA

Nyt ne pyöreät on jo ihan ovella! 30 vuotta tulee täyteen ensi kuun alussa. Kriisin paikka? En tiedä... Tuntuu että vanheminen on ihan levollista. Koska elämä ei ole ollut nuorempana kovinkaan ruusuista, en osaa nähdä vanhenemisessa mitään negatiivista. Tuntuu että paras on vasta edessäpäin ja elämä vasta alkanut. Minun elämäni on juuri minun näköistä ja menen rauha sydämessä eteenpäin näillä eväillä mitä on annettu.

Tuntuu että persoonaani ovat pitkälle määrittäneet enemmän epäonnistumiset kuin vahvuudet. Vasta nyt 2 vuotta uskoontulostani olen alkanut löytää rauhan tai ymmärtämään jotain levosta käsin elämisestä. Minulle on noussut sisimpään ihmeellinen varmuus että tavalla tai toisella Jumala valmistelee ja vie minua eteenpäin omassa suunnitelmassa siten että lahjani voivat tulla käyttöön. Pyhä Henki on osoittanut että paikkani palvella Jumalaa on "sorvin ääressä". Oli se sorvi sitten ompelukone tai maalausteline. Olen tällainen enkä muuksi muutu. Siispä keskityn siihen mitä osaan!

Itsetuntoa on lannistanut hyvin voimakkaasti matemaattiset oppimisvaikeuteni, joiden vuoksi osittain koulut ovat tyssänneet. Käsitöiden suhteenkin olen siis melko myöhäisherännäinen. Peruskouluaikana en tykännyt käsitöistä. Jostain syystä käsityöopettajat ovat olleet aina jokseenkin tylyjä hahmoja. Vasta kun itse tajusi alkaa tekemään ja opettelemaan erilaisia juttuja omassa rauhassa, innostus ja luovuus heräsi! Olen monessa asiassa sellainen itseoppinut.

Ompeluhommissa kaavoituspuoli on ollut minulle hampaankiristystä, mutta siinäkin asiassa olen halunnut taistella hankaluuksia vastaan. Kaikki mihin liittyy laskemista ja kolmiulotteista hahmotusta, tuottaa usein täydellisen tiltin. Se on jännä että kuitenkin piirtämisessä avaruudellinen hahmotus toimii tosi hyvin!

Vaikka minulle on jäänyt takaraivoon pienoinen koulukammo niin mietin että josko vielä kerran jotain yrittäisi... Jonkin verran on tullut itse tehden kokemusta ompelusta niin se on alkanut innostaa enemmän ja enemmän oppimaan uutta. Pähkäilen siis uskaltaisiko lähteä vielä opiskelemaan vaatetusalaa? On erilaista aloittaa joku iso asia uskossa Jeesuksen kanssa kuin omissa voimissa rimpuillen!

Tässä ainakin kotosalla tulee lähtemään ompeluhommat ihan lentoon lähipäivinä kun rakas mieheni hankki minulle synttärilahjaksi saumurin! Olen niin innoissani ja haluaisin alkaa vihdoin tekemään jotain vakavammin otettavaa matskua, ihan myyntimielessäkin! Kunhan nyt ensin tulee opeteltua vähän tuon masiinan käyttöä.

Pfaff coverlock 3.0

Mielessä on ollut mm. unelma suunnitella oma kristillinen vaate- ja sisustustekstiilimallisto ja sydämelleni on nyttemmin noussut tarkoitus lahjoittaa tietty prosentti tuotteiden tuotoista seurakunnalleni. Haluaisin lähteä tavoittelemaan tuota unelmaa! Jos voisi sillä tavoin ihan konkreettisesti päästä palvelemaan seurakunnassakin, omilla taidoillani.

Katsotaan miten käy! En halua ottaa liian suuria tavoitteita vielä koska niin kauan kuin lapset ovat pieniä, on pakko olla realisti siinä mitä todella jaksaa ja ehtii. Mutta olkoon nuo unelmat arjen vastapainona, ehkä ne ajan saatossa poikivat jotain.

RAUNIOITA

Tässä asuinalueemme 70-luvulla rakennettu lähikoulu, jonka historia päättyi. Tilalle nousee moderni jättimäinen koulu- ja päiväkotikeskus. Koululaisemme joutuu siis remontin vuoksi käymään muutaman vuoden koulua keskustaan järjestetyssä parakkikoulussa.

VIIME KESÄN LOPULLA

Hylättyjen paikkojen valokuvaaminen on kiehtovaa. Ikuistin nämä tunnelmat vanhempieni asuinpaikkaa lähellä olevan mäen päällä sijaitsevan piilopirtin rauniot viime syyskesällä. Nyt tuolta on kaikki jo purettu, joten ehdin viime hetkellä!

Lapsuudessani tuolla tilalla oli lehmiäkin ja asukkaat hakivat tilalta maitoa. Paikka oli todellakin kuin jostain Tim Burtonin elokuvasta. Keskellä lähiötä (joka ei ole maaseutua), jyrkän mäen päällä, metsän uumenissa. Maantieltä katsottuna näkyi vain metsän keskelle johtava hiekkatie ja ensinäkemältä ei arvaisi että siellä olisi yhtään mitään... Paikka oli jäänyt lapsuuteni mysteeriksi ja vasta nyt aikuisena kävin paikan päällä lähempää kurkkimassa!

KEVÄT = BLING BLING

Eteisen valkoinen kattokruunu alkoi tuntua mitäänsanomattoman tylsältä. Kirjahyllystä yli jääneellä maalilla sai loihdittua lampusta todella namupalan katseenvangitsijan! Samalla pääsin eroon laatikossa lojuneesta helminauhasotkusta. Osa helmikoruista oli sopivasti katkennut ripustamista varten.

2-vuotiaan tyttären omaa taidetta on nyt kehyksissä. Kehystysprojekti on yksi ikuisuusprojekteistani. Hyvä kun saa pari taulua puolessa vuodessa laitettua seinälle! ;)

Tällaisen yllätyksen löysin kalkkunaleikkeestä. Sydämen muotoinen kolo! Onko tämä rakkauden viesti Jumalalta?

Pudonneet orkidean kukatkin kukoistavat vielä hetken vedessä.

Uusia köynnöskasvin alkuja puskemassa.




Banaanipuu versoo uutta lehteä nopeasti.

Taika on hulluna sitruunamelissaan. Koko ajan napsimassa lehtiä suuhunsa.

Meillä riehuu nyt vesirokko esikoisella. Kohta voi olla enemmänkin pilkullisia tyyppejä... Lisäksi itseä on vaivannut sitkeä flunssa. Kaikenkaikkiaan olen ihmetellyt miten vähän meillä on sairasteltu. Yhdelläkään lapsista ei ole ollut vielä yhtäkään korvatulehdusta. Tuntuu että korvatulehdusten pitäisi olla lapsilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen kiitollinen että olemme saaneet olla näinkin terveitä.