perjantai 27. huhtikuuta 2012

UHMIS



Meidän 2-vuotiaallamme, Taikalla tuntuu pukkaavan odotettua uhmista päälle. Jostain syystä ihailen tytön taitoja ilmaista sanoin sitä mitä kulloinkin haluaa. Hän kyllä pitää huolen itsestään eikä anna veljiensä liiemmin pomotella! 6-vuotiaamme Tenhon tunteiden ilmaisukyvyssä on ollut pitkään puutteita ja hän on saattanut hermostua aika pienestä jos Taika tulee sotkemaan leikkejä tai muuten häiritsemään omaa maailmaansa, jota muut eivät aina välttämättä kovin hyvin ymmärrä. Se on aiheuttanut paljon päänvaivaa arjessa. On saanut todella arvuutella mistä milloinkin on kysymys.

Nyt on tapahtunut jotain aivan mullistavaa Tenhon kohdalla. Hän on alkanut tehdä kompromisseja ja tarpeen mukaan vetäytyäkin jos tilanne vaikuttaa sellaiselta, ettei mikään raivari auta yhtään. Osaa perustella asioita sanallisesti, pyytää anteeksi ja pyytää HETI mitä haluaa eikä vasta silloin kun on eka raivosteltu tunti mystisesti. Mitkään nuo em. asiat eivät ole olleet meille itsestäänselvyyksiä. 

Päiväkodin palaverissa oli ihmeellistä kuulla niin paljon positiivista palautetta, etenkin sosiaalisissa taidoissa edistymisessä että kyllä meinasi itku päästä! Siis vasta nyt huomaan itse kaiken tuon vain siksi koska havahduin siihen, että mites nuo pienimmät eivät olekaan tapelleet pitkään aikaan keskenään vaan oikeasti JUTELLEET! Taika on nykyään se, joka sanoo viimeisen sanan ja painokkaasti sanookin. Huh, kyllä naiset osaa olla jo pienestä ihmeellisiä olentoja, mitenkään poikia väheksymättä! Kakkosemäntää tähän miesvoittoiseen perheeseen kyllä kaivataankin! ;)


 ***



Aika ajoin, hälinän keskellä palaa mieleen  myös se tosiasia ettei musiikkia ole voinut kuunnella entiseen tapaan. Eihän sitä edes kuule, saatika omia ajauksiaankaan! Tuntuu hurjalta, että olen viettänyt varmasti yli 10 vuotta ilman aktiivista musiikin kuuntelua! Kaikkea ei vain tule miettineeksi. Sitä vain huomaa, että jotain puuttuu ja kas, musiikkia kun laittaa soimaan niin avautuukin ihan uusi tehotaso!

Tähän tuli mieleen postata minua eniten koskettavimmat musiikkikappaleet. Olen ikuinen melankoolikko ja minua koskettavat eniten mollivoittoiset ja riipaisevat melodiat. Kieltämättä, myös musiikki on ollut tärkeässä asemassa vahvistamassa hengellisesti.





Särkyneille - Anna-Mari Kaskinen





"Huudan ja kuuntelen" - Johanna Tähkäpää




 

"Korkealla" - Saila Seurujärvi





"Siipeni murtuneet"- Tapani suonto 

Olen kuunnellut paljon Tapani Suonnon saarnoja, joissa hän on elämänläheisesti kertonut myös omaa kasvutarinaansa.  Suonto on tehnyt minuun erityisen vaikutuksen ja saanut kuoren murtumaan. Raitista, rehellistä, selkeää evankeliumia niin sanojen kuin musiikin muodossa.






Oi, katsohan lintua - Mika Nisula





 Isä pitää huolen - Erkki Haapalo


Sukulaiseni säveltämä ja sanoittama alkuperäinen kappale, jota on versioitu lukuisin tavoin. 







Ah millaista - Rauni Öhberg & Prisma studiokuoro

Olen kuullut tämän kappaleen ainoastaan yhden uuden version muodossa. Rakastan tätä kappaletta erityisesti ja haluaisin kuulla muitakin versioita!  Tämä levy vanhempieni vinyylikokoelmista ripattuna.



 

Revelation song - Phillips, Craig, Dean





Morning Has Broken - Cat Stevens



2 kommenttia:

viidakkovilli kirjoitti...

Ihana kuulla tuosta, miten lastenkin ongelmiin rukous tepsii. Ihana blogi sulla, laitoin sen kirjanmerkkeihini.

HannaKonna kirjoitti...

Sanos muuta! Minä kun olen luonteeltani taipuvainen "marttailuun" eli stressaan ja murehdin asioista. Toimin liialtikin omien tunteiden tai järjen vietävänä ja sitten vasta viime tingassa havahdun kysymään itseltäni että missä on sija uskolle? Mikä on rukouksen osuus elämässä?

Jumala on taivuttanut kääntymään Hänen puoleensa pakostikin koska hänellä on kaikki avaimet poikani asioihin. Kun suuria muutoksia alkoi tapahtua, en voinut kuin ensimmäisenä kiittää Jumalaa kaikesta koska muutoksia alkoi tapahtua niin dramaattisesti heti kun aloin rukoilla neuvottomana ja voimattomana asioiden puolesta. Nyt tajuan miten tärkeää on rukoilla. Väsyneenä rukouksen helposti laiminlyö ja se ei ainakaan vie asioissa eteenpäin...