sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

RUKOUSVASTAUKSIA



Haluan haastaa kaikki uskovat blogaajat itseäni kovasti kiinnostavaan aiheeseen eli listaamaan oman elämän selkeimmät rukousvastaukset! En laita tähän mitään lukua montako vastausta pitäisi listata vaan oman mielen mukaan voi laitella. Vaikka vain yhden suuren vastauksen!
Omat rukousvastaukseni:

1.Erään läheisen ihmisen todistus siitä että monen ihmisen yhteisrukous pelasti hänen tulevan puolisonsa syövältä. Tällä ihmisellä oli siis diagnosoituna syöpä, mutta hän sai tietää että solunäytteiden tulokset olivat yhtäkkiä puhtaat! Ja tämä ihmiselle, joka ei ennestään ollut uskossa! Mitä Jumalan armoa!! Kiitos Jeesus!


2.  Puoliso. Hän on ihan todellinen ja suurin rukousvastaus. Tutustuimme netissä ja tapasimme juhannuskonferenssissa v. 2010. Puolisoni on luterilainen uskova ja työskentelee seurakuntamestarin virassa.








3.Eräässä hengellisessä kotikokouksessa saatu rukousvastaus ja näky; "Näkyy korkeita suuntaviittoja. Teille on huoneisto varattuna"... Tämän jälkeen saimme tietää että pääsemme muuttamaan uuteen, isompaan asuntoon, joka oli ollut puoli vuotta tyhjillään. Tuntui että se oli ollut tyhjillään juuri meitä varten! 

Myöhemmin sain tietää, että eräs pitkäaikainen ystäväni on lapsena ollut juuri tässä asunnossa lapsena hoidossa eräässä pastoriperheessä. Aika vaikuttavaa! Hänen äitinsä on kertonut hänen nukkuneen samaisella parvekkeella, joka luultavimmin tulevana kesänä laitetaan ihan uuteen uskoon, koska julkisivuremontti painaa päälle. 



4. Keskimmäisen lapseni kehitysedistymät. 

Minusta tuntui jokin aika sitten uskomattomalta kuulla pojastani sellaista, mitä kuulin päiväkodin johtajan ja toimintaterapeutin kanssa käymässäni keskustelussa. Se kehun määrä oli uskomatonta suhteutettuna kaikkeen kritiikkiin mitä olin siihen saakka kuullut. En osannut odottaa mitään sellaista! Omat rukousaiheeni ovat liittyneet melkeinpä yksinomaan poikani asioihin.











 


Olen kiitollinen edesmenneelleni mummilleni joka äänitti lapsuuteni lauluani ja soitti seurakunnan kitarakuorossa ja varmasti rukoili puolestani!




6 kommenttia:

Toukkavaihe kirjoitti...

Parhaiten on jäänyt mieleen eräs ilta vuosia sitten, annoin lapselle viimeisen leipäpalan ja mietin, että mistähän saisi rahaa uuteen leipään. Ovikello soi, ja siellä oli eräs uskonveli, leipä kädessään. Sisältyy ihan kokonaisvaltaisen huolenpidon rukoilemiseen. Ajoitus oli täydellinen :)

Rukousvastauksena saatiin myös sohvat. Harmittaa kun en ole kirjoittanut ylös kaikkea, olis ihana lukea niitä kun usko tuntuu heikolta.

HannaKonna kirjoitti...

Mahtavaa! Tuollaiset vetää sanattomaksi!

Olen kuullut myös parilta vähävaraisemmalta ihmiseltä tarinoita Jumalan uskomattomasta huolenpidosta. Juuri oikeaan aikaan on ilmestynyt auttavia ihmisenkeleitä, jotka eivät ole ennestään tienneet tilanteista. Heille on vain tullut Pyhän Hengen kutsu mennä tiettyyn paikkaan tietyllä hetkellä. Ihmeellistä!

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Tosi paljon on kyllä kaikkea... isoimmin mieleen jäi opettajan vaimo, joka oli niin pahan verenmyrkytyksen kourissa että oli kiikun kaakun jotta jääkö henkiin. Pyysin opelta lupaa rukoilla ja sain sen. Sitten itekseni rukoilin viikon ajan ihan häsässä rähmälläni lattialla (EN SIIS PUTKEEN TIETENKÄÄN) ja pelkäsin, että kehtaako kouluun enää mennäkään, jos se naisparka nyt kuolee. No - viikon kuluttua menin tämän open luennolle ja hän alkoi koko luokalle iloita ääneen siitä, että vaimo oli parantunut ja että "Satu rukoili ja seuraavana yönä tulehduservot olivat romahtaneet kuolettavalta tasolta normaaliksi". Tää on miusta ihan käsittämätön juttu edelleen, tästä on nyt pari vuotta. Ope ei ole uskossa, mutta varmaankin tapaus on jäänyt hänelle mieleen.

Mua jotenkin hirvittää kertoa tämmösistä julkisesti, pelottaa että leimataan valehtelijaksi, liioittelijaksi tai vähintään oman egon buustaaksi. Toisaalta koen, että ois hyvä jakaa rohkaisuna. Ja enhän mie sitä naista parantanut, vaan Jeesus. Ja srk:ssakin yhdessä rukoilimme. Enkä siis tod. ollut edes varma, että Jeesus todella auttaisi. No - auttoi! Muitakin tämän tapaisia juttuja on ollut, mutta tämä on isoin.

Reeta kirjoitti...

Liityin lukijaksi :) Todella uskoa vahvistavia rukousvastauksia! Muistan kun pienenä tyttönä rukoilin, että saisin koiran, äidillä on astma ja tiesin että se on mahdotonta. Kuitenkin uudella isäpuolellani oli koira ja he muuttivat meille asumaan. Se oli minulle iso rukousvastaus silloin lapsena ja uskonvahvistus! Myös se, että parannuin alttarilla paniikkihäiriöstä ja sain uudesta kaupungista (jossa kaikki olivat minulle tuntemattomia ja olin todella yksin) ystävän ja tukijan - aivan ihmeellisellä tavalla. Ja se on voimakas rukousvastaus myös, että perheenjäseneni lähti hakemaan apua masennukseensa, vaikka kynnys oli todella korkea ja takana yli 10v sinnittelyä.

HannaKonna kirjoitti...

Satu:
Tiedän tunteen! Sitä haluaisi tohkeissaan kertoa uskoa vahvistaneista rukousihmeistä, mutta muut saattavat kokea kertoman toisin... Vain ainoastaan Jeesukselle kuuluu kunnia kaikessa, mitä ikinä tapahtuukin! Monet rukousvastaukseni ovat olleet sellaisia että niissä on ollut mukana joukko ihmisiä rukoilemassa. Kukaan ei siis voi siksikään ottaa itselleen kunniaa mistään.

Reeta:
Paraniko äitisi astma kun isäpuoli sai muuttaa koirineen?

Minulla on myös noita, että Jumala on johdattanut oikeita ihmisiä elämään. Ei tosin silloin kuin olisi itse kärsimättömänä niitä elämäänsä toivonut, vaan silloin kun aika on ollut oikea Jumalan suunnitelmassa.

Rukouksessa kestävyys ja kärsivällisyys odottamiseen on koko ajan valanut sisälleni rauhaa koska tiedän ettei minun tehtäväni ole vaatia mitään vaan odottaa. Saa olla varma, että Jumala vastaa tavalla tai toisella. Niitä vastauksia saa huomata silloin kun vähiten niitä odottaa tai kokee ansaitsevansa!

Niin, ja monesti sellainen rukousvastaus mikä on itselle todella suuri ja mullistava, ei saata toiselle olla mitenkään ihmeellinen tai kertomisen arvoinen. On varmasti erikseen itseä vahvistavat henkilökohtaiset rukousvastaukset ja sitten ne, joiden tarkoitus on vahvistaa useita ihmisiä.

Reeta kirjoitti...

Hanna: Äidin astma pysyi, (ei kuitenkaan ollut koiralle pahin mahdollinen) koira sai viettää eläkepäivänsä meillä ja oli minulle tosi tärkeä, vaikka sen elämä meidän kanssa jäikin lyhyeksi sitten loppujen lopuksi. Muistan miten leikkimökissä tätä asiaa rukoilin ja sitten mulle tuli valtava riemu ja varmuus siitä, että Jumala todella kuuli mun rukoukseni ja iloitsin jo etukäteen tästä tapahtumasta. Hassua!