TAITEILIJASIELUT

Meidän Tenholla on joitain vähän hassuja harrastuksia kuten avainten ja lukkojen keräily. Tenho haluaa kuulemma isona lukkosepäksi. Luonteeltaan Tenho on ollut aina vähän sellainen omintakeinen kaunosielu. Tavanomaiset poikamaiset asiat eivät ole juurikaan kiinnostaneet. Ostimme aiemmin poikaa varten toimintaterapeuttisista syistä wii-pelikonsolin, mutta poika kammosi konetta heti alkuunsa ja esikoinen omi sen käyttöönsä. Tuntuu melko vaikealta voitettavalta tuo konekammo. Meillä ei tuon vuoksi ole yhtäkään patterilla toimivaa lelua koska Tenho ei sellaisia voi sietää. Pienempänä ääniyliherkkyys oli niin voimallista ettei imuroinnista tullut mitään eikä minkään muunkaan äänekkään kodinkoneen käytöstä. Myös muskarin joutui keskeyttämään syystä että Tenho kammosi muskaritädin viulua. Aina kun viulu otettiin kotelosta, tuli paniikki päästä pois luokasta.

Vienoista asperger-epäilyä on ilmassa, mutta odotellaan neurologijonossa mahdollista varmempaa diagnoosia.

Minusta pojassani on jotain todella ihastuttavaa herkkyyttä ja luovuutta. On tosi hätkähdyttävää huomata miten Tenho aistii niin voimakkaasti visuaalista kauneutta. Sanallista ja musikaalista lahjakkuuttakin rönsyää. Eräänä päivänä lauleskeli jotain omaa lauluaan jonka melodian muisti ulkoa tosi hyvin. Esikoinen Tiitus ei ole osoittanut erityisempää kiinnostusta musiikkiin, mutta Tenhon puhtaasta lauluäänestä olen monesti yllättynyt. Kun vain osaisi rohkaista oikealla tavalla laulamaan.

Minullakin on ollut aina hyvä lauluääni, mutta olen ollut hirveän ujo käyttämään ääntä sillä tavalla. Laulaminen olisi kyllä todella vapauttavaa toimintaa. Ehkä vielä joskus uskaltaudun jonnekin seurakunnan ylistysryhmään mukaan...