Kouluhakemuksia on laiteltu eri puolelle. Ensisijaisesti haetaan Tenholle erityiskoulupaikkaa lähistöltä. Se olisi sikälikin onnenpotku ettei ympäristö muuttuisi, mutta jos nyt jostain syystä sitä paikkaa ei heru niin tuli mieleen hakea paikkaa myös kristilliseen kouluun.
Jyväskylässä on meneillään useampi koulunpurkuprojekti ja monet alakoululaiset joutuvat matkustamaan linja-autolla väistötiloihin kouluun. 9-vuotias Tiitus käy parakkikoulussa keskustassa. Tuli tuosta vain mieleeni että jos nyt tilanne olisi se että jokatapauksessa kauemmas joutuisi Tenhokin menemään kyydillä niin olisi hyvä tilaisuus harkita kristillistä koulua. Yleisissä kouluissa suunta on menossa kovasti siihen että uskonnon opetusta vähennetään. Olisi erittäin kaivattua jos koulusta saisi yhteisöllistä tukea omaankin uskonelämään, joka välillä elämän haasteiden ryteikössä kokee kolhuja. Uskon myös että lapsen erilaisuuden tukeminen on myös kristillisessä koulussa omaa luokkaansa.
Mutta koska Tenho tarvitsee monessa asiassa todella paljon ikäisiään enemmän tukea niin toivon eniten paikan erityiskoulussa avautuvan. Olen todella skeptinen että tavallisen koulun lisätuki pojalle riittäisi. Erityislasten kanssa mikään tavallinenkaan asia ei ole itsestäänselvyys. Tämä on sikäli kasvattanut näkemään asioita toisessa valossa. Välillä on tosi rankkaakin ja kasvattajana neuvoton olo, mutta kaikessa tulee konkreettisten tukimuotojen lisäksi sitäkin enemmän turvattua viime kädessä rukoukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti