Hugo-elokuva nähty! On ehkä yksi parhaimmista mitä olen ikinä nähnyt. Tarina jäi syvästi mieleen. Elokuva kosketti erityisellä henkilökohtaisella tavalla koska se toi mieleen meidän Tenhon, joka on intensiivisen kiinnostunut lukoista ja avaimista. Tuossa elokuvassa oli kellosepän poika, jonka erityisosaamista oli kaikenlaisten mekaanisten laitteiden korjaaminen. Myöskin lukot ja avaimet vilahtelivat sivussa... Hymähtelin ääneen useampaan otteeseen monissa kohtauksissa ajatellessani "Hahah, Tenho!"
Meillä lojui ihan vastikään peltisen vedettävän kukkolelun mekanismi irrallaan pöydällä. Tenho on saanut sen ilmeisimmin irrotettua rikkinäisen kukon sisuksista. Samanlainen mekanismi vilahti elokuvassakin, leluhiiren sisällä.
Koskettava sanoma elokuvassa oli se että jokaisella ihmisellä on elämässään tehtävä. Hugolla se oli esineiden korjaamisen myötä myös "ihmisten korjaaminen". Juonessa oli selviä kristillisiä viitteitä. Hugo hyvitti pahoja tekojaan taidoillaan, palveluksina ja lopulta korjasi niillä jopa toisen rikkinäisen ihmisen sydämen.
En ole nähnyt paljoakaan Martin Scorsesen elokuvista, mutta uskon että tämä aukko tulee korjattua. Scorsese on näemmä kokeillut ennen elokuva-uraansa papin tehtäviä, mutta todennut paikkansa olevan elokuvien parissa. Minulle ainakin Jumala puhui Hugo-elokuvan kautta ihmeellisellä tavalla! Vahvisti kauniisti että Jumala antaa erityislahjoja jokaiselle ja niillä voi saada suuriakin ihmeitä aikaan...
Elokuvan mainoslauseessa kiteytyy koko elokuvan sanoma "Unlock the secret" - "Avaa salaisuus". Raskaiden salaisuuksien sisällä pitäminen pahentaa elämänlaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti