Kissa Kehrääväinen - Venäläisiä lasten satuja, runoja, loruja
Esiintyvät: Karviaiset(laulu),
Elina Salo (Kissa Kehrääväinen) Matti Ruohola (Jyrki-vaari)
Esiintyvät: Karviaiset(laulu),
Elina Salo (Kissa Kehrääväinen) Matti Ruohola (Jyrki-vaari)
Paasataanpa musakista tällä kertaa...
...syystä että iso aukko ollut sivistyksessä kun vasta toissapäivänä tutustuin poikien kanssa tuohon Kissa Kehrääväinen-lastenlevyklassikkoon. Jäänyt mystisesti välistä. Ainakin taattua Love Records-laatua edustaa tämä yksilö. Kikkailevaa progemaista melodiikkaa ja eläväistä tarinointia laulujen välissä. Biisit jäävät kyllä jollottamaan päähän päiväkausiksi! Samaten kuin Karviaisten esittämä klassikkolevy Pikku Marjan Eläinlaulujakin teki aikoinaan.
Tiituksen pitkäaikainen suosikki on ollut myös Love Recordsin Iso Mies ja Keijukainen. Levystä jaksaa aina vaan huvittua uudelleen ja uudelleen. :) Tuommoisia iloisia psykedeliapläjäyksiä kaipailisi lisää!
Menestyneitä LASTEN laulamia lastenlevyjä ei ole tehty aikoihin...Lasten esittämää musiikkia tehdään varmastikin koko ajan mutteivät levyt nouse enää suuren yleisön tietoon samalla tavalla kuin takavuosina...tai sitten jos nousevat niin syntyy semmoisia "lenni lokinpoikas"-ilmiöitä. Sotketaan vahvoja populaareja vaikutteita ja tehdään simppelisti raflaava kaupallinen tuote. Aitous ja tuotannon laadukkuus eivät nykyään tunnu merkkaavan paljoa lasten musiikissa. Kuulun siihen koulukuntaan johon Tohtori Orffit ja Frööbelin Palikat ei uppoa millään ilveellä.Aikas vaivaannuttavan teennäistä kuunneltavaa. Biisit ovat aivottomia renkutuksia. Kyllä hyvää lasten musiikkia pitää voida kuunnella aikuinenkin vaivaantumatta. Jos joitain 50-60-luvun vanhoja lastenlaulujen lyriikoita miettii niin nousee monesti kysymyksiä onko biisit kirjoitettu lapsille vai aikuisille? Sanoituksiin on saatu kerroksellisuutta josta saa jotain irti kaikkina ikäkausina. Se tekee musiikista kiinnostavaa.
Toivoa sopii josko tuore Ipanapa-levymerkki loisi lastenmusiikille uuden suunnan ja poikisi erilaisia sykähdyttäviä seuraajia..? Enpä ole Ipanapan ekaa julkaisua vielä kuullut kokonaisuudessaan mutta periaate jolla levy on tehty saa minut toiveikkaaksi. Lasten musiikille olisi paljon markkinarakoa.
.
Tiituksen pitkäaikainen suosikki on ollut myös Love Recordsin Iso Mies ja Keijukainen. Levystä jaksaa aina vaan huvittua uudelleen ja uudelleen. :) Tuommoisia iloisia psykedeliapläjäyksiä kaipailisi lisää!
Menestyneitä LASTEN laulamia lastenlevyjä ei ole tehty aikoihin...Lasten esittämää musiikkia tehdään varmastikin koko ajan mutteivät levyt nouse enää suuren yleisön tietoon samalla tavalla kuin takavuosina...tai sitten jos nousevat niin syntyy semmoisia "lenni lokinpoikas"-ilmiöitä. Sotketaan vahvoja populaareja vaikutteita ja tehdään simppelisti raflaava kaupallinen tuote. Aitous ja tuotannon laadukkuus eivät nykyään tunnu merkkaavan paljoa lasten musiikissa. Kuulun siihen koulukuntaan johon Tohtori Orffit ja Frööbelin Palikat ei uppoa millään ilveellä.Aikas vaivaannuttavan teennäistä kuunneltavaa. Biisit ovat aivottomia renkutuksia. Kyllä hyvää lasten musiikkia pitää voida kuunnella aikuinenkin vaivaantumatta. Jos joitain 50-60-luvun vanhoja lastenlaulujen lyriikoita miettii niin nousee monesti kysymyksiä onko biisit kirjoitettu lapsille vai aikuisille? Sanoituksiin on saatu kerroksellisuutta josta saa jotain irti kaikkina ikäkausina. Se tekee musiikista kiinnostavaa.
Toivoa sopii josko tuore Ipanapa-levymerkki loisi lastenmusiikille uuden suunnan ja poikisi erilaisia sykähdyttäviä seuraajia..? Enpä ole Ipanapan ekaa julkaisua vielä kuullut kokonaisuudessaan mutta periaate jolla levy on tehty saa minut toiveikkaaksi. Lasten musiikille olisi paljon markkinarakoa.
.
1 kommentti:
Itsekin olen miettinyt samaa asiaa monasti... Kovasti odottelen että Ipanapa meillekin kotiutuisi :)
Lähetä kommentti