PYYHKEET KEHIIN

.

Sain äidiltä eilen nipun vanhoja retrokäsipyyhkeitä. Osa tosin jo hieman reikäisiä, mutta ah niin ihania. :)

Pirtsakka kanapyyhe

KÄSIpyyhkeen juju on selkeä ja hauska

Tämä on joku mainospyyhe sairaalan labrasta jossa äippäni joskus työskenteli.

Söpöilypyyhe

Pilkullinen kylpypyyhe on minulla ollutkin iät ajat ja sen seuraksi ystäväni lahjoittama sinikukkainen ihanuus. :)



.
.

LEVYHELMI BONGATTU

.

Kissa Kehrääväinen - Venäläisiä lasten satuja, runoja, loruja
Esiintyvät: Karviaiset(laulu),
Elina Salo (Kissa Kehrääväinen) Matti Ruohola (Jyrki-vaari)

Paasataanpa musakista tällä kertaa...

...syystä että iso aukko ollut sivistyksessä kun vasta toissapäivänä tutustuin poikien kanssa tuohon Kissa Kehrääväinen-lastenlevyklassikkoon. Jäänyt mystisesti välistä. Ainakin taattua Love Records-laatua edustaa tämä yksilö. Kikkailevaa progemaista melodiikkaa ja eläväistä tarinointia laulujen välissä. Biisit jäävät kyllä jollottamaan päähän päiväkausiksi! Samaten kuin Karviaisten esittämä klassikkolevy Pikku Marjan Eläinlaulujakin teki aikoinaan.

Tiituksen pitkäaikainen suosikki on ollut myös Love Recordsin Iso Mies ja Keijukainen. Levystä jaksaa aina vaan huvittua uudelleen ja uudelleen. :) Tuommoisia iloisia psykedeliapläjäyksiä kaipailisi lisää!

Menestyneitä LASTEN laulamia lastenlevyjä ei ole tehty aikoihin...Lasten esittämää musiikkia tehdään varmastikin koko ajan mutteivät levyt nouse enää suuren yleisön tietoon samalla tavalla kuin takavuosina...tai sitten jos nousevat niin syntyy semmoisia "lenni lokinpoikas"-ilmiöitä. Sotketaan vahvoja populaareja vaikutteita ja tehdään simppelisti raflaava kaupallinen tuote. Aitous ja tuotannon laadukkuus eivät nykyään tunnu merkkaavan paljoa lasten musiikissa. Kuulun siihen koulukuntaan johon Tohtori Orffit ja Frööbelin Palikat ei uppoa millään ilveellä.Aikas vaivaannuttavan teennäistä kuunneltavaa. Biisit ovat aivottomia renkutuksia. Kyllä hyvää lasten musiikkia pitää voida kuunnella aikuinenkin vaivaantumatta. Jos joitain 50-60-luvun vanhoja lastenlaulujen lyriikoita miettii niin nousee monesti kysymyksiä onko biisit kirjoitettu lapsille vai aikuisille? Sanoituksiin on saatu kerroksellisuutta josta saa jotain irti kaikkina ikäkausina. Se tekee musiikista kiinnostavaa.

Toivoa sopii josko tuore Ipanapa-levymerkki loisi lastenmusiikille uuden suunnan ja poikisi erilaisia sykähdyttäviä seuraajia..? Enpä ole Ipanapan ekaa julkaisua vielä kuullut kokonaisuudessaan mutta periaate jolla levy on tehty saa minut toiveikkaaksi. Lasten musiikille olisi paljon markkinarakoa.




.

TEHOKOSTEUTETUT RÄPYLÄT

.

Yllätin herran itseteossa. Siinä hän autuaasti rasvaili käsiään ja mattokin sai loppuviimeksi rasvapesun. :P Puoli purkkia niveaa oli tassuihin uponnut.

.

NAAMAKIRJAN SALATUT ELÄMÄT

Tulinpa sitten sattumoisin sekaantuneeksi Facebook-nimiseen verkostoon josta niin kovasti kohutaan. Olen ollut jossain mielessä hieman varautunut tuollaisten juttujen suhteen. Mm. Myspace(niin tehokas sosiaalinen väylä kuin onkin) vaikuttaa olevan suunnattu enemmänkin kaikenmoisille hyperaktiivisille läpänheittäjille. Kaverin kanssa eilen jutskattiin aiheesta ja pohdittiin sitä periaatetta jolla mm. myspacessa porskutetaan. Sosiaalinen status kasvaa mitä enemmän kavereita saat haalittua listallesi. Kovin pintapuoliseksi ja impulsiiviseksi koen usein noiden pikasosiaalisuutta suosivien verkostojen annin. Muttei niiden tarkoitus lienekään antaa kovin syväluotaavaa kuvaa käyttäjistään. Sosiaalisten kontaktien haaliminen on palveluiden päätarkoitus ja tietty ohessa antaa ensikatsaus intresseistä ja osaamisesta.

Toki on myönnettävä että tietyllä tapaa koukuttavaahan tuo "bookkaaminenkin" on. Välillä on itsekin kiva rentoutua ja jauhaa jotain "hyväntuulista skeidaa", muttei sitä tule juurikaan julkisesti harrastettua. ;) En tunne semmoiseen tarvetta eikä ole aikaakaan. Sisäpiiriläppäkerhoista olen jokseenkin onnellisen pihalla. :P

Bloggaaminen taitaa olla kuitenkin se itselleni omimmalta tuntuva juttu. Tykkään jumiutua, syventyä asioihin mistä diggailen ja tutkia rauhassa sisältöä laajemmin. Kaikkia ihania, mielenkiintoisia asioita. Yksityiskohtainen kerronta vetoaa minuun eniten. Kiinnostavaa eläytyä eri ihmisten elämäntapoihin ja sitä kautta ikäänkuin tutustua ihmisiin lähemmin...noh niin läheisesti kuin virtuaalisesti mahdollista. Blogista on sinänsä tullut korvaamaton elämäntapa ja antoisa kohtauspaikka meille kaikille näpertelyn himoisille. :) Kiitos siis "kollegoille" jotka kanssani samassa veneessä aatoksineen. Jakamisen ilo on suurin ilo. :)

.

KAUPPAKASSIHAASTE

.

Arleenan haaste:

" Kerro blogissasi millaisella kassilla kannat ostokset kotiin ruokakaupasta."

Ostoskassina on yleensä milloin mikäkin käteen osuva pussukka, mutta meidän yleisimmin käyttämä kauppakassi on varmaankin mm. tämä sininen kaksinkertaisesta lakanasta ommeltu yksilö. Aika kursailematon tavisperuskassi. Tavallisia yksinkertaisia kangaskasseja meillä on isot läjät mutta eivät ne tahdo aina kestää ostoksien painoa. Vahvistettuja ostoskasseja on ollut pitkään tarkoitus ommella lisää. Tässäpä sopiva muistuke siihenkin hommaan! :)

Pistetäänpä haaste kunnolla kiertämään samantien ja heitän haasteen suoraan seuraavalle...joka on: Matroskin.


.

SYNTTÄRIPÄIVÄ

.

Juhlat on nyt juhlittu ja jälkimainingit ovat aikas makoisat. Tarjoomuksia jäi vielä sen verran että niistä saisi vielä pystyyn toisetkin kemut!

Pakettimme pikku yllätyksineen odottamassa paperoimista.

Vintiön paketti valmiina

Juu, siivoiltukin on...tottakai

Marsipaanin mälläämistä

Sammakosta näytti tulleen ihan vahingossa joku teema-eläin kun aamulla kakkua ideoitiin. :P Jaiks, kakussani on kärpänen!

Paketin avautuessa räjähti karkkirasiakin lattialle.

Ooh, mikä auto tuli!

Hieman jo hulinaan väsähtänyt päivänsankari...

Vielä silti kynttilät puhaltaa jaksetaan

Yksi vielä..

Phuuuuuh...sitkeä yksilö

Kivoja lahjoja tupsahti. Kiitokset kaikille!

Hulinan jälkeen synttärisankari nautiskeli keskittyneesti uudesta värityskirjasta

Tiitus tokaisi vieraiden lähdettyä:

"Meillä ei ollut yhtään huonetta missä ei ollut melua. Kaikki vaan höpötti. Mää en tykkää melusta! En päässyt menemään minnekään rauhaan"

Meidän söpis rauhaa rakastava poikanen. :)

Aamupalapöydässä riittää rääpittävää

Sattuu ja tapahtuu. ;)




.

KUTSUKORTTIEN PUUHASTELUA

.

Tiituksen 5-vuotissynttäreitä vietetään ensi lauantaina...ihan pienimuotoisesti lähiperhepiirin kesken. Muutaman kutsukortinkin väkersin. Syksyyn ja 5-vuotiaan vilperin luonteeseen sopiva "sataa&paistaa"-design. ;P

Pisaroista ja pilvistä puheenollen... että ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tietynlaisia juttuja yli äyräiden netissä ja ihmisten blogeissa! :D Alitajunta on jostain syystä ollut kyllästetty bambeilla, pöllöillä, maatuskoilla, sateenkaarilla...niin ja pilvillä ja pisaroillakin! Ties millä äärimakealla visuaalisella tilpehöörillä. Hah.

Meijän riemukas vieteri-ukko

Siivoillessa löytyneitä vanhoja raapustuksia digitaalisesti restauroituna.

Öö..joku kameli?

Nalle vuosien takaa

.

SENKIN UUSI ILME

.

Maalasimme poikien huoneen senkin valkoiseksi kun kellertävänä männyn sävyisenä alkoi tuntua jotenkin tunkkaiselta. Nyt senkki raikastaa koko huoneen tunnelmaa ja istuu hyvin valkolakattuun pöytäänkin. Muutos piristää aina.

.

ELÄMÄN EPÄTAYDELLISYYS TÄYDELLISISSÄ KEHYKSISSÄ

.

Mummin vanhat pienet valokuvakehykset huusivat kaapin perältä esille ottoa. Selailin koneen kuva-arkistoja josko löytäisin raameihin sopivia kuvasia. Päätin kehystää sarjan teknisesti epäonnistuneita kuvia. Sumeudet ja tärähdykset korostavat hyvin noita orastavan elämän huonoja päiviä. ;) Karu arki elämän koristeellisissa kehyksissä. Veikeä kontrasti.

Mietinkin vaan laittaakohan moni esille kuvia elämän negatiivisemmista tilanteista? Albumit kun ovat monesti onnellisia perhepotretteja täynnä ja elämän epätäydellisyydet karsitaan automaattisesti koska niitä ei varmastikaan haluta muille esitellä . Olen itse vähän sellainen lifestyle-kuvailija jolle on luonnollista ikuistaa miltei jokainen pikku liikahdus. En arastele esitellä arkea sellaisena kuin se on.

Esteettisesti en ole mikään hifistelijä kuvailun suhteen. Säästän monet "epäonnistuneetkin" kuvat kun tietyissä ympäristöissä kuva saattaa saadakin ihan uuden ulottuvuuden. Tietty rosoisuus kiehtoo.

Nämä päätyvät varmastikin eteisen seinälle, lastenhuoneen oven edustalle. Eteiseen on kertynyt perhepotrettia kohta jo ihan riittämiin. :D

.

VALAISINKURSSILLA OSA 2

.

Kurssi on nyt takanapäin ja voi tyytyväisenä käpertyä sohvalle peiton alle fiilistelemään kättensä aikaansaannoksien mystistä hehkua. Kädet näyttävät ja tuntuvat tosiaan töitä tehneeltä..nekin ovat kuin paperia tällä hetkellä.

Tällä kertaa siis valmistimme paperia. Viirailu alkoi tuottaa suhteellisen asiallista jälkeä muutamien sekunda-arkkien jälkeen. :) Paperin tekeminen olikin kaikin puolin kurssin lepppoisin vaihe.

HITSAILUA JA VIIRAILUA

Uusi viritelmä vielä atomeina.

Kun aikaa jäi hieman toisenkin valaisimen tekoon niin otin projektiksi muokata vanhaa olkkarin pöytälampun varjostinta joka ei mielestäni yhtään sopinut ostettaessa lampun jalan tyyliin (ostinkin lampun joskus lähinnä kauniin jalan takia).

Se hitsautui muotoonsa.




PAPERITEHTAILUA

Tämä epäilyttävän näköinen soppa on paperikuituvelliä

Viiralla painettiin arkit puulevylle kuivumaan.

Syntyi henkäyksen keveitä papereita...

sekä myös hieman vahvempia ja kerroksellisia.

Kahden arkin väliin kieputtelin lankoja.

Kurssikavereiden käsissä paperi taipui moneen muotoon. Todella tyylikkäitä tuotoksia.

Paperin rypytystä

Tämä oli erityisesti tosi syksyisen graafinen juttu. Valaisimen valmistanut tyttö käytti paperin elävöittäjänä hevosen jouhta.

Kuin syksyistä risukkoa.

Tauolla intouduin kuvailemaan taasen kaikkea mahdollista kun silmänruokaa oli ympärillä enemmän kuin laki sallii. ;)

Pienoismalleja ja sisustussuunnitelmia näyttelyssä käytävällä.

Väritykitystä ja inspiksiä

Näin hienoa vessaa ei varmaan ihan jokapaikassa vastaan tule!

Valaisimet kotiutuivat

Hmm, hieman vaan huomasin että lampun kanta jää hieman näkyviin vaikka mittasin välin natsaamaan. Taivutin valaisimesta näemmä suunniteltua kuperamman. Muoto on tosi kiva mutta jäin miettimään istuuko se nyt tuohon jalkaan kuitenkaan niinkuin alkujaan uumoilin. Tää on taas tätä tyypillistä päättämättömyyttä ja esteettistä ailahtelua. :P

Sibyllan valkosipulilamppu!

Illan hehkua.

Toinenkin valo sai valkean kääreen.

Nyt uni maittaa. Aamulla taas uudet inspiratioonit...ehkä vielä ennen nahkaisten herätyskellojen kotiinpaluuta mummilasta. Satunnaisen hetkellinen oma aika muotoutuu usein paniikinomaisiksi tehotuokioiksi joita ei niitäkään tahdo keretä hyödyntämään kotioloissa kun pää pullistelee ideoista. Kursseilu silloin tällöin tuo pientä vaihtelua mamma-arkeen. Pään purkaminen jossain muodossa tuppaa olemaan automaatio; se tapahtuu jokatapauksessa.

.