Snif ja nam.
Milloin se alkaa kukkimaan??
Oravalle käpyä.******************************************************
Tässä meidän poppoolta lähteneitä lahjoja.
Meidän joulumuistiaiset Heikin vanhemmille sekä Heikin isovanhemmille menivät maistuvassa muodossa. Heikki leipoi terveyspommikakun.
Maijalle annoimme Bonobon(yksi lemppari-artisteistani)levyn.
Hih, tuon väsäämiseen kulutinkin aimo annoksen aikaa ja sydänverta. Kultakala-mobile kovia kokeneelle Tiina ystäväiselleni! Voi hyvin siellä. :)
Rakkaalle miehelleni ja pojalleni yhteiseksi näperrysiloksi hommasin tuon lentokoneen pienoismallin... Harmi vaan kun en löytänyt mitään höyrykone-aiheista! Ukkoni kun pienestä saakka ollut höyrykoneisiin höyrähtänyt. ;)
Pahoittelemme meidän köyhää osallistumistamme lahjontaan tänä vuonna. :/ Rahatilanne on tiukka ja todellakin, kaikki aikakin kuluu poikien kanssa tiiviisti. Niin sydämestäni rakastan lahjojen antamista ihmisille mutta kun olen ihminen joka haluaa tehdä itse lahjat niin se tuottaa tiettyjä rajoitteita joskus...On tavallaan pakko valita kenelle tänä vuonna annan lahjan? Ketä muistan muulla tavalla? Kaikkia kun ei millään ehdi eikä ole resurssejakaan lahjoa. Joulumieli tulee kuitenkin ihan muusta kuin lahjojen määrästä.
Se joulustressi on kyllä ihan itseaiheutettua PAKKOA. Se seuraa kieltämättä geeniperintönäkin sukupolvelta toiselle. Ainakin äitini joulukorttihössötys! :D Siitä ehkä itselleni jäänyt syyllisyys että kaikkia pitää muistaa vaikka siinä menisi kaikki aika ja järki! Joskus laittelin joulukortteja enemmänkin mutta tänä vuonna joulutervehdyksen ajoi kiitoskortti häävieraillemme.
Syyllisyys todellakin pilaa joulutunnelman hetkessä jos antautuu sen vietäväksi.
"Me ihmiset olemme merkillisiä. Haluamme lisää ja enemmän, vielä vähän. Mielellään toki ilmaiseksi. Tykkäämme saada lahjoja. Lasten lisäksi aikuisetkin mielellään avaavat paketteja ja ilahtuvat sopivasta lahjasta.
Toisaalta emme oikein tiedä miten suhtautua kun saamme jotain. Vaivaannumme ja sanomme "no ei olisi tarvinnut..." Pohdimme miten lahjan voi korvata ja harmittelemme jos emme ole itse antaneet vastaavaa lahjaa. Vähän epäilyttävääkin saaminen voi olla: mitäköhän tässä on oikein takana? Vastaanottaminen on yllättävän vaikea taito."
Muistan varmasti ikuisesti sen tunteen miten vaikeaa oli suhtautua hääjuhlaamme ja lahjoihin joita saimme! Olemme aika vähävarainen perhe ja tuollaista isoa juhlaa oli vaikea ottaa vastaan ilman minkäänlaista kalvavaa syyllisyyttä "olemmeko todella ansainneet tällaista?" ja ikuista "kiitollisuuden velkavankeutta". Hieman varakkaampi perhe varmasti hyvällä omallatunnolla helposti maksaisi lystin ja pyyhkisi mielestään pois sen syyllisyyden taakan "onko tämä ansaittua?" Meille hääjuhla itsessään oli lahja vanhemmiltamme ja ehkä joskus pystymme osaltamme antamaan yhtä ison lahjan kiiokseksi. Itse koen kyllä ettei lahjan tarvitse olla materiaalinen vaan teotkin ovat lahjoja! Kaikki eivät vain ehkä ymmärrä jotain palveluksia lahjoina vaan odottavat täsmälleen samaa kuin ovat antaneetkin. Materiaa.
Tiitus jäikin mummilaan näköjään koko jouluksi. Varmaan siellä viihtynee! Ikävä vaan pukkaa...nyyyyyh. Muistan kyllä itsekin viihtyneeni jouluna mummin luona. Nouseekin päällimmäisenä mummila-joulut mieleen kun ylipäätään lapsuuden jouluja muistelen. :) Meillä on kyllä ollut täällä vaihteeksi rauhallista mistä osaakin nauttia ihan eri tavalla. On vain varsin omituinen olo ilman Tiitusta, sille ei voi mitään. :O Hassu juttu miten vahvasti äiti-rooli vaan seuraa...Sitä ei muka osaa olla eikä tehdä mitään jos ei ole kaikki tutut lasten äänet taustalla! Onneksi Tenho temmeltää keskuudessamme tuomassa lapsellista iloa. :)
Pahoittelemme meidän köyhää osallistumistamme lahjontaan tänä vuonna. :/ Rahatilanne on tiukka ja todellakin, kaikki aikakin kuluu poikien kanssa tiiviisti. Niin sydämestäni rakastan lahjojen antamista ihmisille mutta kun olen ihminen joka haluaa tehdä itse lahjat niin se tuottaa tiettyjä rajoitteita joskus...On tavallaan pakko valita kenelle tänä vuonna annan lahjan? Ketä muistan muulla tavalla? Kaikkia kun ei millään ehdi eikä ole resurssejakaan lahjoa. Joulumieli tulee kuitenkin ihan muusta kuin lahjojen määrästä.
Se joulustressi on kyllä ihan itseaiheutettua PAKKOA. Se seuraa kieltämättä geeniperintönäkin sukupolvelta toiselle. Ainakin äitini joulukorttihössötys! :D Siitä ehkä itselleni jäänyt syyllisyys että kaikkia pitää muistaa vaikka siinä menisi kaikki aika ja järki! Joskus laittelin joulukortteja enemmänkin mutta tänä vuonna joulutervehdyksen ajoi kiitoskortti häävieraillemme.
Syyllisyys todellakin pilaa joulutunnelman hetkessä jos antautuu sen vietäväksi.
Vihkipastorimme blogista vielä oivalletusti lainaten:
Toisaalta emme oikein tiedä miten suhtautua kun saamme jotain. Vaivaannumme ja sanomme "no ei olisi tarvinnut..." Pohdimme miten lahjan voi korvata ja harmittelemme jos emme ole itse antaneet vastaavaa lahjaa. Vähän epäilyttävääkin saaminen voi olla: mitäköhän tässä on oikein takana? Vastaanottaminen on yllättävän vaikea taito."
Muistan varmasti ikuisesti sen tunteen miten vaikeaa oli suhtautua hääjuhlaamme ja lahjoihin joita saimme! Olemme aika vähävarainen perhe ja tuollaista isoa juhlaa oli vaikea ottaa vastaan ilman minkäänlaista kalvavaa syyllisyyttä "olemmeko todella ansainneet tällaista?" ja ikuista "kiitollisuuden velkavankeutta". Hieman varakkaampi perhe varmasti hyvällä omallatunnolla helposti maksaisi lystin ja pyyhkisi mielestään pois sen syyllisyyden taakan "onko tämä ansaittua?" Meille hääjuhla itsessään oli lahja vanhemmiltamme ja ehkä joskus pystymme osaltamme antamaan yhtä ison lahjan kiiokseksi. Itse koen kyllä ettei lahjan tarvitse olla materiaalinen vaan teotkin ovat lahjoja! Kaikki eivät vain ehkä ymmärrä jotain palveluksia lahjoina vaan odottavat täsmälleen samaa kuin ovat antaneetkin. Materiaa.
Tiitus jäikin mummilaan näköjään koko jouluksi. Varmaan siellä viihtynee! Ikävä vaan pukkaa...nyyyyyh. Muistan kyllä itsekin viihtyneeni jouluna mummin luona. Nouseekin päällimmäisenä mummila-joulut mieleen kun ylipäätään lapsuuden jouluja muistelen. :) Meillä on kyllä ollut täällä vaihteeksi rauhallista mistä osaakin nauttia ihan eri tavalla. On vain varsin omituinen olo ilman Tiitusta, sille ei voi mitään. :O Hassu juttu miten vahvasti äiti-rooli vaan seuraa...Sitä ei muka osaa olla eikä tehdä mitään jos ei ole kaikki tutut lasten äänet taustalla! Onneksi Tenho temmeltää keskuudessamme tuomassa lapsellista iloa. :)
**********************************************************
Tässä hieman lahjasaldoamme.
Kaunis mausteliemisetti Heikin siskolta Maijalta.
Suihkugeeli ja vartalovoide. Maijalta tämäkin...Ihana design.
Tiitus sai tämän upean pienoismallin mummilta ja paapalta. Tuo ei olekaan mikään leikkikalu vaan menee hyllylle ihailtavaksi.
Makustelija-miehelleni herkkukori.
...ja äipäke saikin maalaus-setin akryyliväreineen. :) Tuo salkku vaikuttaa kätsyltä. Siitä saapi maalaustelineen pienelle työlle.
Ja villasukkia. Niitä oli Heikin Eeva-mummi kutonut kaikille. :)Nöyrimmästi kiitoksia kaikille ihanista lahjoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti