torstai 23. marraskuuta 2006

PIENET KÄDET NÄPERTÄÄ...ISOT VIERESSÄ SÄHELTÄÄ

Tiituskan kerhotöitä. :)







Näin jälkikäteen esittely 4v. esikoispoikani Tiituksen isinpäiväluomuksista. Allaoleva kortti oli hänen isoiso-isälleen Helgelle ja sitä sitä alempana päiväkerhossa taiteltu tyynyliina isille. ;) Vai että isi katsoo aina tietokonetta...Taitaa olla toistepäin, hih.












*********************************************************


Rikospaikalla




Tässä näette mitä meidän pikku riiviö ehtikään saamaan aikaan meidän lakanoille...oikein kahteen otteeseen! :O Tässä yhtenä iltana anoi kiltisti lupaa mennä nukkumaan meidän isoon sänkyyn ja kun kävin hetken päästä tarkistamassa tilanteen niin oli täydet leikit käynnissä...ja lakanat! En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa! ;D




******************************************************




Vessanmaton tarina


Voeh kamala! Tässä yhtenä aamuna huomattiin että vessanmatto oli liimautunut kiinni lattiaan! Kun revin sen irti niin osa matosta jäi tosiaan lattiaan...Ilmeisesti lattialle oli tippunut jotakin ainetta jonka kanssa reagoi noin. Tiitus yleensä menee sessaan aina vaivihkaa läträämään jotain. Kerrankin oli 2 kokonaista saippuapulloa tyhjentänyt selän takana! Voi epeli...





Lattiasta kasvaa karvaa


Juustohöylä oli "paras" löytämämme apuväline
onkelmaan.


Nukkasaalis


Vau, käy melkein taiteesta!



Hmmmph...en sano mittää!




*******************************************************



Ihanata...



Pihlajan marjat näyttivät punaisilta maaliroiskeilta valkoisessa pakkassäässä. Oli pakko ikuistaa. Oksat taustalla sumentuivat mukavan graafisiksi ja epämääräisiksi. Tuosta voisi printata jouluksi taulun seinälle. :)

Sohvan yläpuolelle olisikin tarkoitus kuvata oksista pelkistetty kuvasarja. Oksateemaa mietin myös verhoihinkin. Näin eräässä ulkomaalaisessa sisustuslehdessä upean kankaan jossa oli isoa oksakuviota painettu ruskean eri tummuusasteilla. Hieno kolmiulotteinen vaikutelma - kuin oikea metsä.




********************************************************




KEITTIÖN TUNNELMAA













Ah, se ihana arki.



***********************************************************




VALOILOTTELUA

a-kirjaimia


palleroita


piikkilankaa


matoparaati


Nuo olivat iltanäkymiä auton ikkunasta isänpäivävierailuilta kotiin palatessamme.




***************************************************




Maailmain.











Täällä uusi pakopaikkani, arjen kaaoksen keskellä. Täällä ehkä voinen purkaa pääkoppaani ja esitellä aivoituksiani. Katsotaan mitä kehkeytyy. ;) Aarrearkustani avautuu...
Viuh, kaunista ompi elämä vaikka toisinaan aivan liikaa sutinaa pienelle olennolle. Niin tuntuu olevan. Olen ehkä niitä persoonista vaikeimpia - ajoin impulsiivinen, ajoin flegmaattinen. Välillä kiteytyy elämisen kauneus ja ruhtinaallisuus, välillä sisimmän täyttää hetkeksi olemisen tyhjyys. Onni syntyy usein oivalluksesta tajuta elämän kontrastit. Kaikella on funktionsa. Tarvitsen aika rankalla kädellä "nipistystä" että tunnen eläväni. Elämän pienet ihmeelliset yksityiskohdat tarjoavat sen tyydytyksen yleensä. On kiva nähdä asioita joita moni ei aina huomaa. Välillä maailman värit alkavat kyllästyttää ja kaipaan vain olemista ja hiljentymistä. Mielen karsimista rönsyilevistä tauhkoista. Joku asia saattaa hetken päästä tuntua taas oleelliselta, jonka olen ehtinyt deletoida. Jatkuva pieni muutoksen tila tekee minut tasapainoiseksi, loppujen lopuksi. Liika rönsyily tukkii taasen reitit.
Olen ollut aina melko huono avaamaan sanaisen arkkuni oikealla tavalla. Kirjoittaminen on ollut parasta terapiaa, mutta se ilmaisumuoto jäänyt elämässä jotenkin taka-alalle...ja nyt kahden huomionkipeän pojan kanssa elämässä omat uomansa. Mieleen alkanut hiipiä kaipuu OIKEISIIN kirjeisiin! Ehkä virtuaalikynään on helpompi tarttua, mutta kaipaan todella sitä kokonaisvaltaista nautintoa piirtää ajatuksia paperille. Siinä on jotakin hypnoottista. Elämän pieniä nautintoja on odottaa asioita...ehkä pitkäänkin. Kirje on sellainen täydellinen asia. Käsinkosketeltava ja arvoituksellinen.

Kuuntelin isänpäivänä Gotan Projectin Lunatico-albumia mieheni kanssa ja lumouduin täysin. Se levy oli isänpäivä-lahja miehelleni, poikieni iskukille. Muusikolle aikas simppeliä miettiä lahjoja. Musaa..musaa..musaa. Aina kelpaa. ;)

Aivan liian usein meillä on nykyään hiljaista! Silkasta laiskuudesta...Elämämme tuottaa kai jo itsessään jo niin paljon melua että musiikkikin alkaa hukkua äänipuuroon. Olen ollut aina varsin intohimoinen musiikin parissa ja musiikki onkin aina se viimeinen henkireikä kun tuntuu että pää tyhjä. Heikin kanssa eläessä ainakin näkemykset laajentuneet ja olen löytänyt koko ajan hienoja juttuja. Mielen avartumisesta kiitos myös muuan Mr. Musapankki-kamulleni! :D Hänellä varmaan valtakunnan isoin marginaalimusa-kolleksööni, hih. Loistava musamaku ja ihminen...

Inspiroidun äänistä helposti. Joskus kadotin mm. ambient-vibraatiot kokonaan ja nyt olen taas löytämässä ne uudestaan. Hyvä musiikki tosiaan toimii kuin kuva. Siitä löytyy aina uusia kerroksia ja tuoreutta joka kuuntelulukerralla. Bonobon "Noctuary" on ainakin sellainen biisi joka nostattaa joka kerta sielun syvimmät tunteet pintaan. Noh, siihen kipaleeseen liittyy varsin paljon muistoihinkin yhdistyvää tunnelatausta...


Tässä jonkinmoinen linkkilista tykkäilemistäni artisteista:


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, Googletin Matoparaatia ja tänne eksyin...

http://www.hesearts.fi/matoparaati/

- Janne