PELOTTAVA PALLO

Mummi oli ostanut Taikalle ison Hello Kitty-ilmapallon ja Taikan ensireaktiot kotona olivat: "Ei, pelottaa! Liian iso! Pienempi pallo!" On kai tuo vähän uhkaava pienen ihmisen perspektiivistä katsottuna. :D

UHMIS

Meidän 2-vuotiaallamme, Taikalla tuntuu pukkaavan odotettua uhmista päälle. Jostain syystä ihailen tytön taitoja ilmaista sanoin sitä mitä kulloinkin haluaa. Hän kyllä pitää huolen itsestään eikä anna veljiensä liiemmin pomotella! 6-vuotiaamme Tenhon tunteiden ilmaisukyvyssä on ollut pitkään puutteita ja hän on saattanut hermostua aika pienestä jos Taika tulee sotkemaan leikkejä tai muuten häiritsemään omaa maailmaansa, jota muut eivät aina välttämättä kovin hyvin ymmärrä. Se on aiheuttanut paljon päänvaivaa arjessa. On saanut todella arvuutella mistä milloinkin on kysymys.

Nyt on tapahtunut jotain aivan mullistavaa Tenhon kohdalla. Hän on alkanut tehdä kompromisseja ja tarpeen mukaan vetäytyäkin jos tilanne vaikuttaa sellaiselta, ettei mikään raivari auta yhtään. Osaa perustella asioita sanallisesti, pyytää anteeksi ja pyytää HETI mitä haluaa eikä vasta silloin kun on eka raivosteltu tunti mystisesti. Mitkään nuo em. asiat eivät ole olleet meille itsestäänselvyyksiä. 

Päiväkodin palaverissa oli ihmeellistä kuulla niin paljon positiivista palautetta, etenkin sosiaalisissa taidoissa edistymisessä että kyllä meinasi itku päästä! Siis vasta nyt huomaan itse kaiken tuon vain siksi koska havahduin siihen, että mites nuo pienimmät eivät olekaan tapelleet pitkään aikaan keskenään vaan oikeasti JUTELLEET! Taika on nykyään se, joka sanoo viimeisen sanan ja painokkaasti sanookin. Huh, kyllä naiset osaa olla jo pienestä ihmeellisiä olentoja, mitenkään poikia väheksymättä! Kakkosemäntää tähän miesvoittoiseen perheeseen kyllä kaivataankin! ;)

 ***

Aika ajoin, hälinän keskellä palaa mieleen  myös se tosiasia ettei musiikkia ole voinut kuunnella entiseen tapaan. Eihän sitä edes kuule, saatika omia ajauksiaankaan! Tuntuu hurjalta, että olen viettänyt varmasti yli 10 vuotta ilman aktiivista musiikin kuuntelua! Kaikkea ei vain tule miettineeksi. Sitä vain huomaa, että jotain puuttuu ja kas, musiikkia kun laittaa soimaan niin avautuukin ihan uusi tehotaso!

Tähän tuli mieleen postata minua eniten koskettavimmat musiikkikappaleet. Olen ikuinen melankoolikko ja minua koskettavat eniten mollivoittoiset ja riipaisevat melodiat. Kieltämättä, myös musiikki on ollut tärkeässä asemassa vahvistamassa hengellisesti.

Särkyneille - Anna-Mari Kaskinen

"Huudan ja kuuntelen" - Johanna Tähkäpää

 

"Korkealla" - Saila Seurujärvi

"Siipeni murtuneet"- Tapani suonto 

Olen kuunnellut paljon Tapani Suonnon saarnoja, joissa hän on elämänläheisesti kertonut myös omaa kasvutarinaansa.  Suonto on tehnyt minuun erityisen vaikutuksen ja saanut kuoren murtumaan. Raitista, rehellistä, selkeää evankeliumia niin sanojen kuin musiikin muodossa.

Oi, katsohan lintua - Mika Nisula

 Isä pitää huolen - Erkki Haapalo

Sukulaiseni säveltämä ja sanoittama alkuperäinen kappale, jota on versioitu lukuisin tavoin. 

Ah millaista - Rauni Öhberg & Prisma studiokuoro

Olen kuullut tämän kappaleen ainoastaan yhden uuden version muodossa. Rakastan tätä kappaletta erityisesti ja haluaisin kuulla muitakin versioita!  Tämä levy vanhempieni vinyylikokoelmista ripattuna.

 

Revelation song - Phillips, Craig, Dean

Morning Has Broken - Cat Stevens

TUUNAUS

 

Neiti 2v oli tuunannut pienten lasten Raamattua... selvästi iloisempaan suuntaan! 

 

Olikohan tämä toissapäivän paikallislehden fingerpori (klikkaa kuvaa suuremmaksi). Aika mainio! Sama ajatus on minulle tullut monta kertaa aiemmin tuollaisen kyltin nähdessäni. On ollut tarkoitus toteuttaa joku hauska valokuvakin.

Tiitus on useampaan kertaan sanonut minulle haluavansa isona pastoriksi. Viimeksi taas eilen. Hänen lempiaineitaan koulussa ovat kuulemma uskonto ja käsityö. Olen sanonut että pitää jaksaa sitten opiskella aika paljon teologiaakin jos meinaa tuntea ja opettaa Raamattua. Tiitus vastasi, että hän on opettajansa mielestä erityisen hyvä uskonnossa koulussa ja jos hänestä ei tule pappia niin hänestä tulee suntio!

Se jääköön nähtäväksi... 

SATEENKAARI PÖYDÄLLÄ

 

Lasten lukuisat puuvärikynät ovat lojuneet sikinsokin lyijykynien, kuulakärkikynien ja tussien kanssa milloin missäkin epämääräisessä korissa tai purnukassa. Aina kuuluu sama laulu läksyjenteon aikaan: "Äiti, missä on lyijykynä?"... Keittiön kaapista karsin turhia mukeja ja sain loistoidiksen järjestellä puuvärikynät inspiroivasti väreittäin, kukin värisävy omanväriseensä mukiin. :) Lyijäritkin on vihdoin siististi omassa purkissaan. Jos ne vain pysyisivät edes hetken omilla paikoillaan... ;)

 

Tenhon sänky ja aluslaatikko sai makkarin lipaston lisäksi smaragdinvihreän sävyn. Oi että sänky hehkuukin sitten upeasti auringon valossa!

Vappua odotellessa! Olisipa aurinkoinen ja lämmin vappu. Avaus kesäkaudelle.

KAIKILLE KÄSILLÄTEKEVILLE, IHANILLE VAIMOILLE!

Kelpo vaimon ylistys

10. Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29. “Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä.”

30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

San. 31:10-31

  

RUKOUSVASTAUKSIA

Haluan haastaa kaikki uskovat blogaajat itseäni kovasti kiinnostavaan aiheeseen eli listaamaan oman elämän selkeimmät rukousvastaukset! En laita tähän mitään lukua montako vastausta pitäisi listata vaan oman mielen mukaan voi laitella. Vaikka vain yhden suuren vastauksen!

Omat rukousvastaukseni:

1.Erään läheisen ihmisen todistus siitä että monen ihmisen yhteisrukous pelasti hänen tulevan puolisonsa syövältä. Tällä ihmisellä oli siis diagnosoituna syöpä, mutta hän sai tietää että solunäytteiden tulokset olivat yhtäkkiä puhtaat! Ja tämä ihmiselle, joka ei ennestään ollut uskossa! Mitä Jumalan armoa!! Kiitos Jeesus!

2.  Puoliso. Hän on ihan todellinen ja suurin rukousvastaus. Tutustuimme netissä ja tapasimme juhannuskonferenssissa v. 2010. Puolisoni on luterilainen uskova ja työskentelee seurakuntamestarin virassa.

3.Eräässä hengellisessä kotikokouksessa saatu rukousvastaus ja näky; "Näkyy korkeita suuntaviittoja. Teille on huoneisto varattuna"... Tämän jälkeen saimme tietää että pääsemme muuttamaan uuteen, isompaan asuntoon, joka oli ollut puoli vuotta tyhjillään. Tuntui että se oli ollut tyhjillään juuri meitä varten! 

Myöhemmin sain tietää, että eräs pitkäaikainen ystäväni on lapsena ollut juuri tässä asunnossa lapsena hoidossa eräässä pastoriperheessä. Aika vaikuttavaa! Hänen äitinsä on kertonut hänen nukkuneen samaisella parvekkeella, joka luultavimmin tulevana kesänä laitetaan ihan uuteen uskoon, koska julkisivuremontti painaa päälle. 

4. Keskimmäisen lapseni kehitysedistymät. 

Minusta tuntui jokin aika sitten uskomattomalta kuulla pojastani sellaista, mitä kuulin päiväkodin johtajan ja toimintaterapeutin kanssa käymässäni keskustelussa. Se kehun määrä oli uskomatonta suhteutettuna kaikkeen kritiikkiin mitä olin siihen saakka kuullut. En osannut odottaa mitään sellaista! Omat rukousaiheeni ovat liittyneet melkeinpä yksinomaan poikani asioihin.

 

Olen kiitollinen edesmenneelleni mummilleni joka äänitti lapsuuteni lauluani ja soitti seurakunnan kitarakuorossa ja varmasti rukoili puolestani!

NAISTEN KOKOUS

Huhhuh, täytyy sanoa että oli niin osuva ja syväluotaava naistenpäivä Tikkakosken kirkolla etten ole vastaavaa tilaisuutta aiemmin kokenut! Oli upeita musiikkiesityksiä, innostava ja vuorovaikutteinen luento, hyvää ruokaa ja seuraa! Olen etuoikeutettu kun olen löytänyt sellaisen ystäväporukan jonka kanssa on voimauttavaa lähteä seurakunnan kokouksiin. Tuollaisissa seurakuntien välisissä yhteiskokouksissa on ihan erityinen tunnelmansa ja yhteytensä. Tässä kokouksessa yhteistyössä oli siis Tikkakosken alueseurakunta ja Tikkakosken helluntaiseurakunta. Tuollaista yhteysmeininkiä olisi kiva saada ihan tänne lähikirkollekin jossa on mahtavat tilat hyödynnettäviksi.

Puhujana tapahtumassa oli Kaija Maria Junkkari, perheneuvoja, seksuaaliterapeutti ja työnohjaaja ja liikunnallista draamaa esitti fysioterapeutti Helena Mutikainen.  Käsiteltyjä aiheita oli paljon. Syyllisyys, häpeä, itsetunto-ongelmat, katkeruus ja kateus, anteeksianto ja aikuinen usko. Monessa kohtaa puheet menivät niin luihin ja ytimiin! En ehtinyt tekemään kunnollisia muistiinpanoja. Pitää pyydellä niistä parempaa yhteenvetoa ystävältäni, joka sai kirjattua ylös paljon asioita.

Yksi lause jäi mieleeni. Sen voisi hyvin soveltaa oman elämän mottona: "Älä jatka sitä mikä ei ole aiemminkaan toiminut!" Eli on mentävä uutta kohti, uudistuttava, opittava ja hylättävä se mikä ei toimi eikä ole hedelmällistä. 

Puheenaiheina oli suomalaisuuden nurja identiteetti, johon kuuluu oman elämän saavutusten vertailu muiden elämään. Ainainen suorituspaine tai huonommuudentunne jostain. Ei osata vapautua elämään juuri omankokoista ja näköistä elämää vaan kuvitellaan että jonkun toisen saappaissa eläminen voisi olla autuaallisempaa. Suomalainen elää etsien muiden hyväksyntää ja se on usein hyvin kuluttavaa elämää jos pitää aina tehdä turvallisesti "niinkuin muutkin" ettei vaan tulisi sanomista... 

Luennoitsija Kaija Maria Junkkari totesi että seurakunnissa on pilvin pimein erilaisia sururyhmiä, perheryhmiä ja muita tukiryhmiä, mutta ei häpeäryhmiä! Suomalaisten ongelma on juuri syvään juurtunut, sukupolvelta toiselle kulkenut häpeä joka edustaa sitä mitä kukin on. Häpeää ei kunnolla edes moni tajua, mutta se leimaa kaikkea mitä ihminen tekee tai kokee. Hyvin avaavat Junkkarin kysymät kysymykset olivat "Uskallanko olla onnellisempi kuin äitini tai joku läheiseni? Uskallanko elää hänen ylitseen omana itsenäni?" Monella epävarmalla kiltin tytön syndroomaisella on alitajunnassa häpeä oman tahdon etsimisessä elämässään. Onko sallittua jos teenkin jonkun valinnan mikä ei ehkä miellytä läheisiä? Jumalan tahto kuitenkin on oman minuuden löytyminen ja vahvistuminen, ei toisten ihmisten alituinen miellyttäminen, vaikka kyse olisi miten läheisistä ihmisistä tahansa. Jokainen on oma ainutlaatuinen luomuksensa ja jokaiselle on valmistettu erilainen tie.

Tästä on hyvä jatkaa. Jäi mahtava olo kun Jumalan henki vapautti jakamaan ajatuksia ihan tuntemattomien siskojen kanssa! Ei ole ihan tyypillisintä minulle livenä. Yleensä jännitän hirveesti ulosantiani. Oli erityisen siunaavaa ajatuksenvaihto äitiydestä erään maalla kasvaneen vanhemman naisen kanssa. 

Minusta tuntuu että olen aina halunnut olla mieluummin vähän vanhempi kuin nuori. Nuoruus ei ole edustanut minulle mitenkään ihanaa aikaa. En jää siis haikailemaan nuoruuden perään vanhetessani. Vanheneminen on vapauttavaa, mutta on henkisesti vaikeaa vanheta yhteiskunnassa joka on asettanut ihanteeksi pidennetyn nuoruuden ja tehokkuuden tavoittelun. Ihankuin kaikki automaattisesti haluaisivat olla aina parikymppisiä viilettäjiä.

SYVÄ, SYVEMPI SMARAGDINVIHREÄ

Taas on pyöritelty tuttua soppaa. Tuolin turkoosista maalista vihreämpään, syvään smaragdinvihreään makuuhuoneen valkoista lipastoa silmälläpitäen. Luultavasti tämän jälkeen onkin sitten koko huushollin maalaustarpeet pulkassa! Pakko saada kaikki roikkuneet maalaussuunnitelmat alta pois kummittelemasta jotta voi keskittyä täysillä ihan muihin juttuihin...

KELTAISTA ENERGIAA

Taikan ja minun yhteinen aamiaisvati; viinirypäleitä, kurkkuja, paprikoita, juustonpaloja ja lihapullia. En osaa nykyään enää aloittaa päivää ilman monivitamiiniporejuomamehua! Minusta on tullut ihme vitamiinimonsteri.

Meillä on nyt pirteää norsua! Tämä energiapaukku käy jo ihan vitamiinien korvikkeesta.

 

Ikivanhasta designia ja hipstergrafiikkaa sisältävästä Bulgaria-lehdestä nappasin pari hassua kuvaa poikien huoneen julisteartsuksi. Vasemmanpuoleisen kuvan teksti: "Creativity is love... Make love, not war. (In loving memory of all those who have suffered. Please no more hate.)" Kuvan valkoinen kehys on muuten isäni tekemä!

Mahtaakohan kyseistä lehteä olla enää edes olemassa?

Ja ihan niinkuin turkoosia ei olisi meillä jo riittämiin. Tulipa maalattua yksi turkoosi tuoli lisää. Tämä aiemmin puunvärinen käsittelemätön kirppislöytötuoli koreilee nyt Tenhon työpöydän ääressä.

Valkoinen, edesmenneen mummini ilmapuntarista aikoinaan irroitettu ja valkoiseksi maalattu muovinen hirvenpää on etsinyt paikkaansa ja nyt keksin soveltaa siitä jonkinmoisen lukuvalaisimen pidikkeen Tiituksen hämyisempään nurkkaukseen. Sarvipää odottelee vielä itse lamppua...

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Jyväskylän kädentaitomessuilla, mutta tuntui että silmissä vilisi ne kaikki tuotteet ja tarvikkeet. Muutamia silmiinpistäviä juttuja siellä tuli toki vastaan, mutta kun ei itsellä ole ideaa mitä tarvitsisi niin ähky iskee aika äkkiä. Joitakin mielenkiintoisia kirjoja siellä oli, mutteivät nekään mitään erityisen edullisia.

Ensi lauantaina olisi luvassa naisille järjestetty erikoispäivä Tikkakosken kirkolla. Järjestäjinä paikallinen helluntaiseurakunta ja luterilainen seurakunta. Toivon pääseväni sinne ja saavani kohdata ehkä uusia tuttavuuksia! 

Viime viikonloppu menikin kokonaisuudessaan harvinaisen sosiaalisissa merkeissä minkä jälkeen olen ollut tosi energinen koko viikon. Tuli tavattua ystäviä joita en ole nähnyt aikoihin. Pitkään on ollut niin perhekeskeistä elämää että kaipaa välillä muutakin äksöniä ympärille. Jospa tulevakin viikonloppukin toisi jotain uutta väriä.

LANGAN MATKA

 


 



 

Tuo turkoosi virkkuulankakerä on aivan erityinen. Siihen liittyy tuskaisia muistoja kun kolmannen luokan käsityötunnilla virkkasin ensimmäistä kertaa pyyhkeeseen reunapitsiä. Pitsi on yhä tallessa odottamassa pyyhkeeseen pääsyä! ;) 

Nyt pitsilanganjämän raaskin uhrata Taikan huoneeseen lakanaverhon kirjontatekstiksi. Verhossa on siis ikuistettuna tämä kaunis raamatunpätkä:

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa
 aittoihin,  ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. 

 


 

Rakkaat uskonsiskot naapurista kävivät tänään kylässä. Ilahdutti kovasti!

VIHREÄ VIHAINEN LINTU

Tenho toi tänään eskarista tällaisen käsityön! Tosi hieno!!

PÄÄSIÄISEN JÄLKEEN

 


 

Äidiltä löytyi vanha pakki täynnä kaikkea ompelurompetta. Osa jostain 50-luvulta. Taikan kanssa pidettiin lajittelupenkojaiset.

Siskoiltani tuli synttärimuistamisina tämä hurmaavan tuoksuinen kookoskäsivoide. On pitänyt pieni ikuisuus sitten ostaa juurikin kookoksen tuoksuista voidetta, mutten ole saanut aikaiseksi, joten tässä sitä nyt on. Olen käsirasvojen suurkuluttaja joten niitä ei ole ainakaan koskaan liikaa!

 

Kiitokset yhteisesti kaikille muillekin muistaneille!

Tein tämän vihreän keppiheposen joskus toisen tai kolmannen luokan käsityökerhossa. Vähän säälittävä poloinen. :D

 

Jostain kylkiäisenä tulleet ilmaissiemenet kokeeksi itämään. Jos näistä saisi vaikka kesäksi parvekkeelle auringonkukkia.

 

Kylpyamme on erittäin kätevä mattojen pesukaukalo! Ihan vain jaloilla polkemalla tulee pesastua perus räsymatot.

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

 

 

Majaleikki meneillään. 

Taikan huone odottaa vielä keväisempiä verhoja. Myös poikien huone on ollut vailla verhoja joulusta saakka. Taikalle verhoiksi tulossa vanhat valkoiset pitsilakanat pienen modifioinnin jälkeen.

Isäni taiteilemat potretit perheemme pilkkutyypeistä. Aikas hulvaton! ;)

 

Lohi kuului meidän pääsiäispöydän antimiin.

HENGÄHDYSTAUKO

 

  












Pitkän perjantain tunnelmia mieheni työpaikalla...

Pääsiäisen ylistysbiisi

KOLMEKYMMENTÄ

 

Jaahas, 30 vee pian täynnä... En ole koskaan osannut juhlia omia synttäreitä. En ole oikein luontainen pitoemäntä. Viihdyn enemmän muiden järjestämissä juhlissa koska en osaa olla juhlinnan keskipisteenä. Mutta nyt kun sentäs pyöreitä vietetään niin mietin josko olisi edes kahville joitakin kavereita pyydellyt, mutta sattuipa vesirokkovihulainen iskemään sitten kahdelle nuorimmaiselle. Esikoinen sairasti sen jo tovin aiemmin, joten yllärinä ei tullut, mutta juuri ennen synttäreitäni... Aina ei voi valita.

Lisäksi toissapäivänä vasemman käden ranne teki tenän. Kipeytyi totaalisesti ja on ollut poissa pelistä pari päivää. Jännetupin tulehdus. Yksikätisenä toimiminen on ollut vähän haastavaa, mutta kyllä näinkin pärjää. Pahemminkin voisi olla! Onneksi käsi alkaa olemaan jo melkein toimintakykyinen kun on koittanut antaa sille lomaa. Vaikeaa se kyllä on koska mielessä on koko ajan asioita mitä haluaisi tehdä! Taitaa olla tämä tyypillinen käsityöläisen ammattitauti... Vai johtuisko siitä kun tulee 30v täyteen, niin alkaa heti kaikki kropan rempat. ;) Vanhuus ei tule yksin. 

Kevät on edustanut aiemmin minulle aina joidenkin asioiden loppua, elämän ikäviä puolia ja olen jotenkin pelännyt kevättä. Kevät on kai ihan tilastojenkin mukaan suomalaiselle luonteelle vaikeaa, täytymisten aikaa. Keväällä on eniten avioerojakin....

Kuitenkin uskoontulon jälkeen kevät sai aivan uuden merkityksen. Vietän huhtikuussa syntymäpäivää ja samalla myös uudestisyntymäpäivää! Tulin nimittäin uskoonkin huhtikuussa 2010!  Päivänkin voin sanoa. Se oli 23. huhtikuuta jolloin tein sydämen uskonratkaisuni. Kevät on siis nyt uusien alkujen aikaa!

HAUSKAA?

Meillä katsotaan tv:tä aika vähän. Lähinnä lastenohjelmia, uutisia, valikoituja asiaohjelmia, tiede- ja historia- dokumentteja. On ollut aika pöyristyttävää noteerata muutamat silmiinpistävät ohjelmasisältöhavainnot...

Hauskoissa kotivideoissa mm. on sellaista onnettomuuksilla mässäilyä ettei sitä voi missään nimessä hauskaksi sanoa. Kyseinen ohjelma on luokiteltu perheohjelmaksi, mutta on aika moraalitonta ohjelman puitteissa opettaa lapset nauramaan toisen vahingolle. Tyypillistä noissa onnettomuuspätkissä on se ettei näytetä miten kaatumisissa ja putoamisissa loppujen lopuksi kävi vaan video-otos katkaistaan strategisesta kohti poikki.

Toinen järkyttävä myöhäisillan ohjelma on meedio Sally Morganin kiertuetaltiointi. Pahojen henkivaltojen esiin kaivamisesta tehdään lavaviihdettä. Ihmiset liikuttuneina tilittävät kuinka kuolleet läheiset vastaavat heille ja mahdollisesti voivat selvittää sotkujaan loppuun. Voi nuo ihmisraukat, jotka eksyksissä vaeltavat! Tuntuu tosi pahalta miten vakavilla asioilla leikkivät. Raamattu sanoo asiasta selkeän totuuden. On olemassa vainajahenkiä, jotka jäljittelevät elänyttä ihmistä, mutta niistä hengistä on pysyttävä visusti erossa! Hän joka on kerran edesmennyt, ei herää kuin vasta viimeisellä tuomiolla.

Uskossa ei siis tarvitse suhtautua vakavasti mihinkään sielunvihollisen eksytyksiin. Se on vapauttavaa olla turvassa. Ajan henki näkyy vahvasti. Kaikesta moraalittomasta tehdään yhä vapaammin hyväksyttävää koko perheen viihdettä.

Vastavedoksi kaksi osuvaa todistusta vääränlaisesta harhasta vapautuneilta... 


Hannele: "Jeesus vapautti joogasta"

Ulla: "Hävitin new age-materiaalin" 

KIRJA-ARPAJAISET

 Osallistuin ROMULYYLIN kirja-arpajaisiin ja kahden arvan ehdolla linkitän arpajaisjutun nyt tähän. Osallistukaa tai käykää ihan muuten vain ihastelemassa aivan lumoavia satuvärimaailmoja!