Perjantain 23.12. keskisuomalaisessa trendianalyytikko Kati Heinonen kertoo varteenotettavaa totuutta tulevaisuuden suuntauksista. Hän ennakoi työkseen toivottavaa tulevaisuutta.
"Yrityksissä jauhetaan edelleen urbanisaatiosta ja globalisaatiosta, vaikka ihmiset siirtävät katseensa kohti maaseutua. Kyse on vastarinnasta ja yhteiskunnallisesta turhautumisesta. Maaseudun menestymiseen tarvitaan kuitenkin uudenlaisten toimijoiden välistä yhteistyötä."
"Monet muotiblogit kauhistuttavat minua tavaranpalvonnallaan. Nuorille sysätään pinnallisia, valmiita esikuvia ja kerrotaan mikä on kaunista."
Itse edustan helpon elämän, mukavuuksiin tottunutta paljasjalkaista kaupunkilaisihmistä ja olen leikitellyt ajatuksella millaista olisikin yhtäkkiä tehdä täyskäännös ja siirtyä maaseudulle kauas palveluista. Toistaiseksi autottomana perheenä sellainen ei olisi kovin houkuttelevaa.
"Monet muotiblogit kauhistuttavat minua tavaranpalvonnallaan. Nuorille sysätään pinnallisia, valmiita esikuvia ja kerrotaan mikä on kaunista."
Itse edustan helpon elämän, mukavuuksiin tottunutta paljasjalkaista kaupunkilaisihmistä ja olen leikitellyt ajatuksella millaista olisikin yhtäkkiä tehdä täyskäännös ja siirtyä maaseudulle kauas palveluista. Toistaiseksi autottomana perheenä sellainen ei olisi kovin houkuttelevaa.
Olen asunut 5 vuotta vilkkaassa kaupungin ydinkeskustassa ja toiset 5 vuotta täällä laitakaupungilla. Sen verran vertailukohtaa on että huomaan tämän nykyisen asuinalueen muuttaneen minua huomattavasti flegmaattisempaan suuntaan. Muistan olleeni kaupunkialueella asuessani huomattavasti aktiivisempi ja sosiaalisempi. Tuosta voisin päätellä että saattaisin ahdistua ja erakoitua maaseudulla täysin. Olen varmaan sitten pohjimmiltani kaupunkilaisihminen.
Jollain tavalla kaihoan elämää lähellä keskustaa. Kaikkialle pääsi kävelemällä ja leikkipuistoissa oli enemmän elämää kuin täkäläisissä puistoissa, joissa ihmiset tuntuvat olevan paljon vetäytyvämpiä. Luulen että kävisin seurakuntien tilaisuuksissakin enemmän jos asuisin keskustan tienoilla, missä vaihtoehtoja on enemmän. Kolmen lapsen kanssa liikkuminen linja-autolla ei aina houkuta ja sovittelu miehen vaihtelevien työvuorojen kanssa aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Joutuu toteamaan että täällä sitä miltei aina pysytään, kotona.
Mutta mitä tuohon muotiblogeihin ja tavaranpalvontaan tulee niin en ole koskaan seurannut tietoisesti muotia. Olen liian laiska sellaiseen. En tunnustaudu kaikkein pahimmaksi tavaranpalvojaksi, vaikka naisena turhamaisuuksia tuleekin harrastettua. Vaatteita ostan tosi harvoin. Kaapit eivät pullistele kenkiä ja laukkuja vaan minulla on suunnilleen parit käyttökengät ja tällä hetkellä tasan yksi käyttölaukku. Vaatteita en käytännössä pääse ostamaan kovin usein. Yleensä kaikki "turhuus" kohdallani on sellaista itse tehtyä pikkukivaa mikä ei maksa juuri mitään. Kaupunkilaisena en siis ole koskaan ollut himoshoppaaja. Tavaraa kyllä kertyy ihmeesti nurkkiin siltikin!
Kyllä sitä saa nyt jouluaikaan todeta että voi olla paljosta kiitollinen Jumalalle! Elämä on kuitenkin niin yltäkylläistä. Minulla oli tänä jouluna suuria suunnitelmia koota paketteja kaikille vähäosaisille perheille kotimaassa ja ulkomailla, mutta harmittaa nyt kun en saanut aikaan mitään! Oma perhe kuitenkin varastaa kaiken ajan ja en koe mielekkääksi tehdä mitään ylimääräsitä surkeillen ja pakosta. Vaikken haluaisi olla niin olen jokatapauksessa jonkin verran stressaaja jos on paljon tekemistä. Olen hidas valmistelija.
Joulun aikaan kohdistuu hirveästi odotuksia ja tunnetiloja, mutta miksi lahjoja pitäisi antaa vain jouluna? Haluaisin omakohtaisesti antaa lahjoja sellaisina ajankohtina kun ei ole mitään muuta tekemistä ja lahjaa vähiten osaa kukaan odottaa. Yllättäminen on kivaa.
Jollain tavalla kaihoan elämää lähellä keskustaa. Kaikkialle pääsi kävelemällä ja leikkipuistoissa oli enemmän elämää kuin täkäläisissä puistoissa, joissa ihmiset tuntuvat olevan paljon vetäytyvämpiä. Luulen että kävisin seurakuntien tilaisuuksissakin enemmän jos asuisin keskustan tienoilla, missä vaihtoehtoja on enemmän. Kolmen lapsen kanssa liikkuminen linja-autolla ei aina houkuta ja sovittelu miehen vaihtelevien työvuorojen kanssa aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Joutuu toteamaan että täällä sitä miltei aina pysytään, kotona.
Mutta mitä tuohon muotiblogeihin ja tavaranpalvontaan tulee niin en ole koskaan seurannut tietoisesti muotia. Olen liian laiska sellaiseen. En tunnustaudu kaikkein pahimmaksi tavaranpalvojaksi, vaikka naisena turhamaisuuksia tuleekin harrastettua. Vaatteita ostan tosi harvoin. Kaapit eivät pullistele kenkiä ja laukkuja vaan minulla on suunnilleen parit käyttökengät ja tällä hetkellä tasan yksi käyttölaukku. Vaatteita en käytännössä pääse ostamaan kovin usein. Yleensä kaikki "turhuus" kohdallani on sellaista itse tehtyä pikkukivaa mikä ei maksa juuri mitään. Kaupunkilaisena en siis ole koskaan ollut himoshoppaaja. Tavaraa kyllä kertyy ihmeesti nurkkiin siltikin!
Kyllä sitä saa nyt jouluaikaan todeta että voi olla paljosta kiitollinen Jumalalle! Elämä on kuitenkin niin yltäkylläistä. Minulla oli tänä jouluna suuria suunnitelmia koota paketteja kaikille vähäosaisille perheille kotimaassa ja ulkomailla, mutta harmittaa nyt kun en saanut aikaan mitään! Oma perhe kuitenkin varastaa kaiken ajan ja en koe mielekkääksi tehdä mitään ylimääräsitä surkeillen ja pakosta. Vaikken haluaisi olla niin olen jokatapauksessa jonkin verran stressaaja jos on paljon tekemistä. Olen hidas valmistelija.
Joulun aikaan kohdistuu hirveästi odotuksia ja tunnetiloja, mutta miksi lahjoja pitäisi antaa vain jouluna? Haluaisin omakohtaisesti antaa lahjoja sellaisina ajankohtina kun ei ole mitään muuta tekemistä ja lahjaa vähiten osaa kukaan odottaa. Yllättäminen on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti