HELLAPOLIISIN UUDESTISYNTYMÄ

Ehkä hölmön hommaa, mutta oli pakko kokeilla köyhän ehostusniksiä eli keittiön ankeiden työtasojen päällystämistä puukuviolaminaatin näköiseksi tarramuovilla. Hyvin skeptinen olen tämän kestävyydestä käytännössä, mutta onneksi tarrat saa vaivatta pois tarpeen tullen ja liimajälkiä ei pitäisi jäädä. Lopputuloksesta tuli kohtuusiisti. Muovia ei ollut niin isoa määrää jäljellä että olisi yhtenä siistinä palana saanut koko pöydän joten vähän piti soveltaa palapelinä. Onneksi sentään vain pariin kohtaan.

Harvoin tulee otettua ruokakuvia, mutta pakko on päiväkirjamaisesti ikuistaa viimeaikaiset ahkeruuspuuskani tälläkin saralla. En ole koskaan ollut luontainen hellan äärellä hääräilijätär, joten ihmettelen mistä olen saanut lähiviikkoina energiaa ja jopa nauttinut laittaa ruokaa pitkään ja hartaasti. Joko olen tulossa vanhaksi tai sitten Jumala on aiheuttanut minussa jotain ihme mielenmuutosta. On ollut antoisaa kattaa pöytää valmiiksi ennen miehen töistä tuloa. Tästä voi femakot älähtää. ;)

Prinsessa äitin kangaskaapilla.

Kyselin tytöltä mistä väristä ommellaan hänelle OMA lempimekko. Olen tajunnut omalla kohdalla ilmiön että sisustus- ja väripäsmärinä sitä helposti sohii jälkikasvuaankin. Onko se biologian sanelemaa että pojille ostetaan valmiina äidin oman maun mukaan, mutta tytöltä kysytään omaa väri- ja makumieltymystä jo vajaa kaksivuotiaana?? Kaipa tuo johtuu yksinkertaisesti siitä etteivät pojat ole niin radikaalisti tähän mennessä heränneet tyylikonsulteiksi. Pian 6-vuotiaamme kylläkin on alkanut osoittaa selviä värimieltymyksiä - vihreää sen olla pitää! Aamuisin pitäisi ainakin saada aina jalkaan vihreät sukat ja on todella iloinen jos vihreä yöpuku ei satu olemaan pyykissä ennen nukkumaanmenoa.

Keskimmäiselleni, Tenholle olen aloittamassa sammalenvihreää neuletakkia ja ennen kuin tuli mieleen tuo ja kyselin pojalta itseltään millaisen ja minkä värisen takin hän haluaa niin sattui tulemaan vastaan pian sen jälkeen paikallisessa sanomalehdessä artikkeli jossa kehotettiin ottamaan lapsi mukaan lankakauppaan ja valitsemaan yhdessä mieluinen lanka ja etenemään siitä. Voi miten kauan ollaankaan jahkattu Tenhon kanssa yhdessä menemistä paikalliseen Titityy-lankakauppaan, mutta autottomina vaan keskustassa asioiminen jää ja jää. Tenho on niin sen luontoinen poika jonka kanssa on ihana kierrellä ja kaarrella katselemassa kaikkea kivaa koska hän osaa arvostaa kaikkea kaunista.

Virkistävää muuten lasten mielipiteen kautta löytää tiettyjä unohduksissa olevia entisiä suosikkivärejä uudestaan ja alkaa tykkäämään niistä taas uudessa valossa. :)


Ihan pakko mainita omallakin kohdallani ilmenneistä uusista johdatuksista! Olen pitkään rukoillut että löytäisin todellisen painavan tarkoituksen luoville lahjoilleni ja kävin tällä viikolla erään terapeutti-uskonsiskon luona ja hän antoi minulle mahdollisuuden päästä kuvittamaan miehensä suunnitteilla olevaa kirjaa. Kuulemma tällä terapeutilla on ollut sydämellä tukea juuri kristittyjä taiteilijoita saamaan kykynsä esille! Olin siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Olin aika hämmentynyt sillä paria päivää ennen keskustelua näin unen jossa istuin täysin samalla paikalla ja samassa huoneessa keskustelemassa terapeutin kanssa kuin mitä todellisuudessa tapahtuikin! Olen rukoillut epävarmuuden hetkinäni Jumalalta SELKEÄÄ johdatusta, selkeitä merkkejä miten pitää edetä ja juuri nyt tuntuu että olen vahvasti mukana Jumalan suunnitelmassa. Uskomatonta!