19.11.
Ensimmäistä kertaa käytiin lasten kanssa helluntaiseurakunnan supermix-tapahtumassa, lapsuuteni ala-asteella vanhempieni lähitienoolla. Pojat eivät ole ehkä spontaaneimmasta päästä sosiaalistumaan tuntemattomampien lasten kanssa ja eivät ehkä hirveästi myöskään ohjattujen tehtäväratojen ylimpiä ystäviä. Enempikin sellaisia itsenäisiä yksilölajien harrastajia... niinkuin taidan olla minäkin. Ehkä siksi tuon tyylisissä joukkotapahtumissa ei ole tullut käytyä.
Tapahtuman loppupuolella paikalle tuli yllätykseksemme esikoisemme Tiituksen eräs hyvä kaveri! Tiitus ilahtui silminnähden ja paluumatkalla selvisi että tuokin poika kuului seurakuntaan. Ovat kai tulleet uskoon vastikään. Mikä uutinen! Minä kun olen rukoillut että lasten tielle johdatettaisiin uskovia ystäviä kun en ole aina kovin hyvä viemään lapsia aktiivisesti seurakuntaan. Aivan ihmeellistä johdatusta ja uskon vahvistusta koko ajan!
Tapahtuman loppupuolella paikalle tuli yllätykseksemme esikoisemme Tiituksen eräs hyvä kaveri! Tiitus ilahtui silminnähden ja paluumatkalla selvisi että tuokin poika kuului seurakuntaan. Ovat kai tulleet uskoon vastikään. Mikä uutinen! Minä kun olen rukoillut että lasten tielle johdatettaisiin uskovia ystäviä kun en ole aina kovin hyvä viemään lapsia aktiivisesti seurakuntaan. Aivan ihmeellistä johdatusta ja uskon vahvistusta koko ajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti