Nopea oravaluonnos eräänä aamuna.
*paljastus* Minua on sanottu entisessä elämässä oravaksi lempinimeltä kavereiden keskuudessa ja olen tajunnut että minulla on vuosien mittaan muodostunut oravaan eläimenä tietynlainen syvällinen symbolinen suhde. Orava on pieni ja äkkipikaisesti kimpoilevainen eläin, joka tykkää jemmata kaikenlaista talvivarastoon. Minähän olen täysin kuin orava!
En tiedä tuleeko orava sisältymään suunnitteilla olevaan kristilliseen lastenkirjaan. Mielessäni kun on ollut luoda vastavetoisesti "kiroilevan siilin" rinnalle "saarnaava orava". ;)
Taikan nykyinen perusilme.
Ihanaa kun keksin pitkään tyhjänpanttina pyörineelle venäläishuiville käyttöä! Huivi on mielestäni erityisen ihana kun siinä on kultaista kimalletta mukana. Siitäpä ideoin modernisoidun epäsymmetrisen kellohameosan Taikan mekkoon.
Oli suoranainen ihme että kangasvarastoista löytyi kirkkaanpunaisia kankaita! Punainen ei ole suoranaisesti kuulunut vaate- saatika sisustussuosikkiväreihin kuin pieninä väripilkkuina. Mutta johdatusta tahi ei niin takaa napitettavaan yläosaan löytyi kuin löytyikin tyylillisestikin natsaava kangaspalanen!
Jääköön vielä varsinainen lopputulos yllätykseksi. ;)
Jääköön vielä varsinainen lopputulos yllätykseksi. ;)
2 kommenttia:
Hei, reiluu.... :D
Mulla on oravaan ristiriitaiset tunteet. Mua on orava purrut käteen ja sen jälkeen pidin niitä vähemmän kivoina otuksina. Mutta kesällä kun meidän koira tappoi sisään eksyneen oravan niin kyllä se säälitti :/
Sweet Taika. :-)
Lähetä kommentti