tiistai 11. maaliskuuta 2008

MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ VÄRIÄ

.


Pysähdyinpä tässä miettimään missä oikein olen menossa värimakuni kanssa. Tällä kertaa siis luvassa värianalyysia. Hieman selitystä millainen suhteeni on kuhunkin väriin. Nappasin tämän mieluisan tehtävän eräästä blogista! Nimetään tämä nyt sitten vaikka haasteeksi. :)





VAALEANPUNAINEN

Edustaa minulle lapsekkuutta, kepeyttä ja naisellista hempeyttä. Väri josta pidän sen naiiviuden ja makeuden vuoksi. Värissä on psykedeelistä lumovoimaa. Mielenkiintoinen yhdistää mihin väriin tahansa.





VIOLETTI

Eteerinen, luova ja satumaisia mielikuvia synnyttävä väri. Lähellä vaaleanpunaista ja ripauksen elegantimpi ja hillitympi. Lila on ollut minulle aiemmin hieman vaikea väri mutta nyttemmin olen ihastunut siihen eri muodoissaan.





SININEN

Sininen on itselleni helppo ja rauhoittava väri. Vaaleina sävyinä se luo syvyyttä. Sinisen sävyistä minulle läheisiä ovat vaaleansininen ja turkoosi.




VIHREÄ

Pitkään vihreä oli minulle hankala lähestyttävä ja minulla on ollut siihen aina outo ristiriitainen viha-rakkaussuhde. Ajan saatossa vihreä on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa elämässäni ja huomaan janoavani vihreää jatkuvasti! Vihreä lisää elinvoimaa ja keskittymiskykyä. Sammalen ja limen vihreä ovat suosikkisävyjäni.




KELTAINEN

Keltainen on minulle selkeä kausiväri. Käytän sitä kausittain pienenä raikkaana tehosteena siellä täällä. Keltainen antaa varsinkin keväisin energiaa ja tuo vahvasti mieleen retroilun. Ihana piristysruiske silloin kun siltä tuntuu!




ORANSSI

Tähänkin väriin teen vasta lähempää tuttavuutta. Oranssi on rohkea ja ennakkoluuloton väri. Spontaanin asenteen väri. Hidastempoisena, pehmeänä ja harkitsevaisena luonteena värin käyttäminen vaatii minulta usein pitkää harkintaa. Oikeassa paikassa väri on hehkuvan kaunis!




PUNAINEN

Kirkkaan punaisen värin kanssa minulla on hieman samanlainen suhde kuin oranssin. Väri on dominoiva ja hyökkäävä isoina pintoina mutta kauniin feminiininen mm. pehmeinä tekstiilipintoina. Väri sopiikin minulle hyvin pukeutumisessa mutten osaa käyttää sitä sisustuksessa juurikaan, en edes jouluna kovin isoina määrinä.




RUSKEA

Heh, joskus vuosia sitten ajattelin että sitten kun alan tykätä ruskeasta/beigestä olen aikuistunut luovasta boheemista asialliseksi tylsimykseksi! No, pitkään nyt olen tykännyt tuosta ns. "aikuisväristä" enkä tunnusta olevani ihan tylsimyskään. ;) Taisi olla vaan jotain nuoruuden periaattellista antipatiaa... Ruskea on vaan luonnollinen ja vaivaton väri yhdistellä.




MUSTA

Musta on turvallisuushakuinen väri. Minulla on ollut ajoittain mustia kausia silloin kun kärsin ns. väriähkystä. Monilla taiteilijoilla musta on kuulemma sellainen itsensä nollausväri. Alku ja loppu mihin voi aina palata jos päässä on kaaosta. Mustaa käytän enemmän vaatetuksessa. Sisustuksessa vähemmän.





HARMAA

Harmaan olen joskus mieltänyt totaaliseksi mummoväriksi mutta nykyään sekin edustaa minulle harmoonista pohjaväriä jota vasten on kiva leikitellä väreillä, kontrasteilla ja struktuureilla. Harmaa on savuinen ja viileä, pehmoinen väri.




VALKOINEN

Kaiken värikauneuden pohja ja tilanantaja, valkoinen. Valkoinen merkitsee minulle uutta alkua ja inspiraatiota. Valkoinen on henkinen välttämättömyys joka antaa tilaa ajatella hektisen väripommituksen keskellä ja korostaa rinnallaan muita, itseään voimakkaampia asioita. Valkoinen on nöyrä ja aistikas valonlähde.






Maailmassa on liikaa ihania värejä! Tuosta analyysista voi varmaan päätellä että olen kasvanut vuosi vuodelta entistä enemmän murrettujen värien ystäväksi. Pitkään on jyrännyt pastellivillitys. Ehkä siksi kun kirkkaista retroväreistä olen joskus nuorempana saanut yliannoksen suurina pintoina! Herkkyys on noussut lasten myötä yhä enemmän esiin. Rakastan kyllä edelleen kaikkia mahdollisia värejä ja olen oppinut löytämään joka väristä parhaat puolet ja yhdistelemään eri värejä paremmassa suhteessa jotta sielun jokainen "värirauhanen" saisi tyydytyksensä jossain muodossa!

Suurin ongelmani värien suhteen lienee lähinnä päättämättömyys. Soudan ja huopaan. Ensin kahmin ja sitten karsin värejä... Tuntuu välillä että värejä on ihan liikaa mutten kuitenkaan viihdy kovin pelkistetyssäkään ympäristössä. Makuni ja näkemykseni kuitenkin on koko ajan löytämässä suuntaansa. Huomaan että tietyt asiat pysyvät ja tuntuvat niin hyviltä ettei niihin ikinä kyllästy. Juuri sellaisen tilan olen toivonutkin saavuttavani että löydän tiettyä selkeyttä valintoihini viemättä kuitenkaan pohjaa luovan rönsyävältä keräilijäpersoonalta!


.

1 kommentti:

maijja kirjoitti...

Tämä oli kiva juttu! Ihme homma tuo väri-asia, itse ainakin yhdistän tiettyjä värimakuja tiettyihin luonteenpiirteisiin... Rauhalliset ja harkitsevat tuntuvat minusta aina olevan niitä siniharmaaseen mieltyneitä? Tätä pitää oikein pohtia!