Neljän päivän visiitti Pietarissa on nyt ohitse. Tuossa ajassa ei ehtinyt nähdä kuin vähän pintaa kaikesta. Varmasti tulee käytyä uudestaankin! Ehkä seuraava reissu tulee olemaan enemmän vapaa seikkailureissu. Tämä matka oli ryhmämatka, mutta omaakin seikkailuaikaa oli valmiin ohjelman vastapainoksi. Metrolla tuli suihkittua jonkun verran laidemmaksikin keskustasta ja koettua silmiäavaavia tilanteita. Vastakohdat olivat tyrmääviä. Äärimmäistä rikkautta ja köyhyyttä rinnatusten.
Mieleen painui penkille viereen istahtanut laitapuolen kulkija, joka kaivoi ristikorun paitansa alta ja selitteli elämäntarinaansa. Mitään ei tietty kielitaidottomana ymmärtänyt. Kokemattomana matkailijana sai olla hyvin varuillaan. Koskaan ei voinut olla varma millaisen ryöstötaktiikan uhriksi olisi voinut joutua. Tuolle miehelle sanottiin kuitenkin että Jeesus rakastaa häntä ja annettiin vähän rahaakin... Kello oli tuolloin jo kymmenen illalla ja kaduilla, kaukana keskustasta alkoi olla levotonta. Oli turvallisinta palata hotellille.
Tässä jotakin matkakuvasaldoa...
Tullissa odotellessa matkanjohtaja näytti vanhoja venäläisiä sotadokkareita.
Rajan ylitys
Armeijan vermeitä rajan ylityksen jälkeen.
Nuhjuista kylänäkymää bussin ikkunasta.
Neuvostoajan korkeat kerrostalot olivat jotain käsittämätöntä. Parvekkeissa oli aukkoja ja ne melkein tippuivat. Rikkinäisiä ikkunoita oli teippailtu kasaan. Suihkuvedet tulevat ylemmästä kerroksesta alempaan. Seinistä tuulee läpi yms. Sääliksi käy ihmisiä, jotka noissa todella joutuvat asumaan. Talot on tehty aikoinaan väliaikaisiksi, mutta jätetty kuitenkin lahoamaan. Viereen nousee rikkaamman väen asuntoja.
Bussin ohi sujahtaneita säiliöjunia ja lava-autoja. Olen hulluna tuollaisiin ruosteisiin, kuluneisiin pintoihin ja leimasinnumeroihin ja kirjaimiin! Niitähän Venäjällä riittääkin!
Terijoen hiekat. Rantaviivaa jatkui loputtomiin. Upea paikka!
PIETARISSA
Majoituimme hotelli Moskovassa, joka on neuvostoajalla rakennettu. Sisustusmateriaalit ehtaa 70-lukua. Aulojen kokolattiamatot olivat vekillä, huoneissa oli aika hämärää ja klohmuista, mutta ei me mistään hienouksista haluttukaan maksaa. Hotellin sijainti on kuitenkin parhaalla keskeisellä paikalla, joten joka suuntaan pääsi suunnistamaan helposti.
Näkymää huoneemme ikkunasta.
Pyhän kolminaisuuden katedraali. Huikean siniset kupolit! Kuva ei välitä juurikaan niin hyvin rakennusten vaikuttavuutta millaisia ne olivat silmin nähtynä.
Aleksanteri Nevskin luostari hotelliamme vastapäätä.
Iltatunnelmaa Nevskin luostarin puistossa
PIETARHOVISSA
Täällä tuntui kuin olisi Taivaan porteille saapunut! Jotain aivan uskomatonta... Paratiisi maan päällä.
Aatamia esittävä patsas.
Vanhan ajan karuselli keskellä ostoskeskusta.
Eräs Fontanka-joen ylittävistä viidestätoista pitsikaidesilloista.
Hupaisa rautaportti jossain Nevski prospektilta eteenpäin mentäessä.
Metrotunnelissa
Jokainen yksityiskohta on kaunista ja koristeellista. Suomessa kaikki tuntuu tylsän suoraviivaiselta!
Pyhän Anastasian laupeudentalon katulasten vastaanottokoti, jossa mieheni on ollut kuutisen vuotta sitten kunnostustalkoissa. Kuulemma julkisivu on rapautunut huomattavasti viime käynnistä. Paikallisilla ei ole varaa ylläpitoremontteihin, joten on hienoa, että suomalaiset seurakunnat osallistuvat auttamistalkoisiin.
Muistomerkki vastaanottokodin pihalla.
PIETARIN ROSOISEMMAT KASVOT
Viranomainen auttamassa köyhää vanhusta.
Raunioita
Ei ihan turvallisimmasta päästä oleva parveke...
Pelottava! Mikä onkin...
Näytti olevan paikallisten kauppiaiden yleinen tapa mainostaa maalaamalla katuun puhelinnumeroita ja muuta.
Miehellä on lomaa vielä tämä viikko, joten nyt nautitaan vielä siitä ja jälki-intoillaan vielä venäläisestä kulttuuriannista! Venäläisiä elokuvia ja animaatioita on tullut katsottua ja musiikkia kuunneltua. On sitä kiva olla kuitenkin kotona!
4 kommenttia:
Vau, oottepa olleet antoisalla reissulla. Upeita kuvia. :)
Tulipa matkakuume Pietariin;)!
Kuviesi myötä tuli todella ikävä Pietariin, jossa olen parin piipahduksen verran joskus ollut,samassa hotellissakin, mutta se kunnon reissu odottaa vielä. Juuri katselin velipojan liki 1000 kuvan kavalkadia Pietarin matkaltaan, joten pakko kai alkaa suunnitella reissua! Kiitos innoituksesta sinulle!
Minulle nousi oikea Venäjä-kuume tuon matkan jälkeen. Mies onkin jo intoillut aiheen parissa pitempään ja käynyt Pietarissa useita kertoja aiemminkin, lähinnä työmatkoilla. Mutta nyt sai minutkin hurahtamaan ja tämä taitaa muodostua yhteiseksi harrastukseksi! :)
Mielessä on into liittyä Suomi-Venäjä -seuraan ja oppia ehkä vähän kieltäkin, että seuraavalla reissulla paremmin selviäisi. Se on jännä, että se vaatii tiettyjä syvempiä intressejä maata ja kulttuuria kohtaan, että matkailu todella innostaa. En ole koskaan ollut oikein matkailijaluonne vaan kotijumittaja... eikä tilaisuuksia ulkomaanmatkailuun ole edes avautunut, mutta luulen, että lähivuosina tulen paikkaamaan aukkoja tällä saralla. :)
Lähetä kommentti