Kesäisellä visiitillä vanhempieni luona. Tein myös hieman ensituttavuutta Photoshopin kanssa. ;)
Naapurin Julius (keskellä) poikien seurassa. Kuvaa koristaa esikoisen vastikään taiteilema sateenkaari. :)
Ruskean retroisessa hyppykiikussa kelpasi sinkoilla. Samalla nallekuviolla oli myöskin laatikkokeinu. :)
.
Oi miten ihanaa onkaan kun lapsuudesta on taltioituna niin valtava määrä kuvia...ja hyvin kauniita kuvia! Olen aina ihastellut äidin visuaalista silmää sommittelussa.
Taisi olla eilen kun uutisissa oltiin huolissaan museoiden kuva-arkistojen 90-luvun arkea kuvaavien perhekuvien säilymisestä. Kuvien sisältämä informaatio on korvaamatonta tutkimusmielessä. Vanhempaakin kuvamateriaalia päätyy kylmästi kirpputoreille. Liekö ihmiset nykyään niin kuvien kyllästämiä ettei kuvalla ole enää niin suurta arvoa kuin aikana jolloin kuvaaminen oli oikeasti kallista?
.
.
5 kommenttia:
Minäkin tykkään vanhoista valokuvista. Olen kerännyt itsellni paljon sukuni kuvia 1910-luvulta alkaen ja olen myös tyytyväinen, että minusta on lapsena otettu paljon hyviä kuvia. Itsekin kuvaa lastani paljon ja toivon jossakin vaiheessa oppivani ottamaan oikein hyviäkin kuvia. Olisi mukava jos innostukseni kuviin ja erityisesti valokuviin siirtyisi myös lapseeni.
Oi, kun hienoja kuvia!Se on totta että digiaika on muuttanut ainakin minun suhtautumistani valokuviin ja kuvaukseen. Enää kun sen napin laukaisu ei ole lopullista vaan epäonnistunut kuva on helppo deletoida kamerasta ja ottaa uusi, mikäli menee pieleen. Ennen oli ihan eri juttu kun filmirulla piti viedä kehittämöön ja vasta sitten sen jälkeen nähtiin millaisia kuvista tulikaan. Nykyään minulla on kaikki kuvat koneella, paperiversioita tulee harvemmin kehitettyä.
Tosi suloisia kuvia, ne ovat ONNEA ne. :)
Blogistani löytyy sinulle tunnustus :)
Hän kiittää ja kumartaa tunnustuksesta. :)
Lähetä kommentti