Pyörälenkillä keskiviikkoiltana 16.7. osui matkan varrelle mielenkiintoista nähtävää; pari autiota taloa Halssilassa. Pakkohan pihaan oli sitten pujahtaa kuvailemaan illan hämärtyessä! Kyllä siinä pöheikössa nokkoset poltteli jalkoja mutta olihan kärsimys sen arvoista. ;) Kun olisi vielä taloon sisäänkin päässyt... 
.
11 kommenttia:
Sydäntäsärkevää... Hauskan mallinen talo.
Autiot talot herättävät paljon kysymyksiä, miksi ja kuka.
Mies on näyttänyt olleen ainakin yhtenä asukkaan kertakäyttöisistä partakoneista päätellen.
Mukana hiukan rappioromantiikkaa
Tuo ns. vanha Halssila on uskomaton alue kaikkine pienen pienine kujineen. En voi mennä sinne ilman, että liikuttuisin. Lapsuuden seutuani nimittäin..
Hienot kuvat, harmillista ajatella että talot rappeutuvat kokoajan ja kohta joku varmaan jyrää ne maantasalle ja laittaa uutta tilalle...
Hei, sinulle on kesäblogi-tunnustus blogissani, käy katsomassa
Tiivi: Talo on tosi kivan muotoinen. :)
Arleena: Kyllä, minullekin nousee paljon tunteita ja ajatuksia erilaisten vanhojen rakennuksien historiaa miettiessä. Ehkä vanhojen talojen historian kerroksellisuus saattaa jopa pelottaa joitakin nykyihmisiä sillä onhan taloissa nähty syntymää ja kuolemaakin. Kiitos myös tunnustuksesta. Voi, miten näitä nyt taas sateleekin! :D
Natsu: Halssila ei ole minulle henk. koht. mitenkään erityisen läheinen mutta yksi harvoista paikoista Jyväskylässä joissa on säilynyt isompana palana jotain vanhaa. Halssilanrinteessä on jäljellä jotain todella viehättävää... Jos vanhaa säilytetään niin pitäisi säilyttää kokonaisia isoja alueita.
Ekub: Jyväskylässä on todella valloilla surullinen purkuvimma. :/ "Uuden aallon kaupunki", sillä termillä tätä kaupunkia mainostetaan.
Loistava kuvauskohde! Ensimmäinen kotini on juuri tuollainen vanha puutalo... On ne vaan niin kiehtovia, saisipa joskus sellaiseen muuttaa. Mutta kaikki eivät jostain syystä arvosta vanhoja taloja. Huokaus. Etelä-pohjanmaalla matkaillessa voi ihastella "kaksifooninkisia" taloja, siellä niitä on hylättyinä vaikka kuinka. Ja melkoisia aarreaittoja ovat, jos käy ikkunoista kuikuilemassa, keinutuoleja, sohvia, ties mitä ihania astioita sun muuta...
Näitä kuvia on pakko käydä katsomassa aina uudestaan ja uudestaan. Millaisiakohan tarinoita seinät kertoisivat jos voisivat?
Näihin kumpaankin pääsee nykyään sisälle. Ainakin takaovi on irti.
Ja huomatkaa myös senaikainen rakennustekniikka,on KUNNON peltikattoa sun muuta talo taistelee vastaan kuten vanhat talot aina.
Ikävä kyllä usein nämä puretaan ja viimeistään sitten kun ne on jo rikottu täysin tai poltettu,harmittava juttu
Etsin ihan muuta kun osui tuo ylinnä oleva autiotalon kuva eteen. Siinä asui muistaakseni vielä 80-luvulla Se-yhtyeen Yari. Näin hänet usein ohi kävellessäni etuportaan kaiteella istumassa tupakalla :)
Nythän tuo on jo purettu.
Lähetä kommentti