Elämäntilanne muuttuu syksyllä kun minusta tulee taas opiskelija muutamaksi kuukaudeksi. Kyseessä on nukkemuotoiluun liittyvä ammatillinen lisäkoulutus. Mitään virallista tutkintoahan minulla ei edes vielä ole. En ole mikään varsinainen pänttääjäluonne ja koulujen kanssa on tullut iskettyä monta kertaa päätä seinään. :/ Minusta tuntuu että olen enemmän täsmäkoulutuksen kannattaja. Se on minun juttu että voi itse valita yksittäisiä kursseja ja asioita jotka todella kiinnostavat, joista tuntee olevan hyötyä omassa elämässä ja luoda niistä palasista laajempaa kokonaisuutta. Olen tullut lopputulokseen että luovalla alalla jollain yksittäisellä paperilla ei ole niinkään merkitystä vaan sillä mitä todella osaa tehdä! Muutoinkin ajatus siitä että ihmistä arvioidaan pääsääntöisesti vain tietynlaisen koulutuksen perusteella saa karvani pystyyn. Muistan erään opettajan joka ei ole ikinä valmistunut miksikään vaan koonnut osaamisensa juuri pienistä palasista.
Myönnän, olen jollain tasolla aika ailahtelevainen luonne, vaikka toisaalta minulle on muodostunut joitakin vahvoja lempialueita. Juuri sen ailahtelevan taajuuden takia varmaan pitkäaikainen opiskelukin vain tiettyyn asiaan keskittyen on saanut usein luovuuteni ja kiinnostukseni lopahtamaan kyseistä asiaa kohtaan. Olen sitten usein aikoja myöhemmin, opiskelujen ulkopuolella taas löytänyt uudelleen innon noihin asioihin.
Minun on vaikea kuvitella keskittyväni elämässäni vain yhteen asiaan. Tykkään tehdä luovia asioita omalla tavallani ja sillä saralla aikataulut ja säännönmukaisuus ahdistavat. Lisäksi matemaattiset hahmotusvaikeudet ovat myöskin rajoittaneet etenemistäni erinäisissä oppilaitoksissa. Olen pienestä pitäen ollut vähän semmoinen oman tien kulkija jolle koulu ei ole mitään herkkua ollut. Suhde opiskeluun on edelleen monella tapaa ristiriitainen, mutta ehkä vielä paikkani löydän. :) Siihen uskon. Ainakin monta uutta mielenkiintoista asiaa on löytynyt elämän varrella. Olen ikuinen utelias etsijä.
Myönnän, olen jollain tasolla aika ailahtelevainen luonne, vaikka toisaalta minulle on muodostunut joitakin vahvoja lempialueita. Juuri sen ailahtelevan taajuuden takia varmaan pitkäaikainen opiskelukin vain tiettyyn asiaan keskittyen on saanut usein luovuuteni ja kiinnostukseni lopahtamaan kyseistä asiaa kohtaan. Olen sitten usein aikoja myöhemmin, opiskelujen ulkopuolella taas löytänyt uudelleen innon noihin asioihin.
Minun on vaikea kuvitella keskittyväni elämässäni vain yhteen asiaan. Tykkään tehdä luovia asioita omalla tavallani ja sillä saralla aikataulut ja säännönmukaisuus ahdistavat. Lisäksi matemaattiset hahmotusvaikeudet ovat myöskin rajoittaneet etenemistäni erinäisissä oppilaitoksissa. Olen pienestä pitäen ollut vähän semmoinen oman tien kulkija jolle koulu ei ole mitään herkkua ollut. Suhde opiskeluun on edelleen monella tapaa ristiriitainen, mutta ehkä vielä paikkani löydän. :) Siihen uskon. Ainakin monta uutta mielenkiintoista asiaa on löytynyt elämän varrella. Olen ikuinen utelias etsijä.
Kuulin jostain osuvan viisauden joka on iskostunut mieleen:
"Tiedemies tietää jostain kaiken ja filosofi tietää kaikesta jotain"
Minusta tuo on aika tyhjentävä lause. :) Meitä on moneksi.
Arleenan vinkistä tein tällaisen ammatinvalintatestin ja minulle ehdotettiin vain kolmea soveltuvaa ammattia! :D Heh, olenko tosiaan niin rajoittunut?! Persoonakuvaus pitää kyllä paikkansa, järjestelmällinen taiteilija kai sitten olen...tosin se järjestelmälisyyskin on aika puuskittaista. ;) Mutta....byääääh, yrittäjäksi minusta ei testin mukaan ole!
