Pian, kevään kynnyksellä alkaa heräillä raikkaiden värien ja luonnon kaipuu. Vielä hetken kestävän talven tuiverruksen keskellä on kiva jo puuhastella tulevan kevään innoittamana. Itselleni kevät alkaa jo tammikuussa...tai kevätkausi. Noin psykologisesti ajatellen. Huoneiden nurkissa muutamana päivänä väikkyneet oudot valoilmiöt antavat kerralla tujun energialatauksen pitkän mustan pimeyden jälkeen. Siinä ei voi olla inspiroitumatta.
Viime yönä satoi ensimmäinen varsinainen kunnon lumikerros. Kai se talvi on nyt vihdoin julistettava virallisesti alkaneeksi! Toivottavasti talven rippeet olisivat runsaslumiset..
Ja nyt varsinaiseen teemaan: tuoleihin! Tuolit ovat olleet meillä nyt enemmän tai vähemmän ajankohtaisia ja tarpeellisia hankittuamme uuden isomman ruokapöydän. Entisen 4:n hengen pöydän tuolit jäivät edelleen käyttöömme. Tuolit ovat mummini ja pappani ensimmäiset tuolit jotka heidän kotiinsa hankittiin sodan jälkeen. Tyypilliset yksinkertaiset pula-ajan tuolit ja tykkään niistä selkeyden takia. Tuolin ei tarvitse olla massiivinen tai kikkaileva. Samankaltaisia simppeleitä vanhoja tuoleja koitetaan metsästää lisää kirppareilta. Saavat olla jokainen tuoli hieman erilaisiakin, persoonallisia yksilöitä.
Tuolit ovat olleet ikuisuuden limen vihreitä ja olen nyt väriin aikalailla tympääntynyt kun melkoisen hankala yhdistää muihin sävyihin. Päätin sitten rapsutella yhdestä tuolista kokeeksi maalikerroksia pois ja alta paljastuikin valkoinen ja harmahtavan turkoosi vanha maalisävy. Kuvissa näkyy hinkkauksen lopputuloksia. Varsinainen lofi-tuoli nyt! Tuollaiset äärikulahtaneet pinnat ovat makuuni. Jokainen maalikerros kertoo tarinaansa. Nyt loput tuolit odottavat samaa käsittelyä...
Viime yönä satoi ensimmäinen varsinainen kunnon lumikerros. Kai se talvi on nyt vihdoin julistettava virallisesti alkaneeksi! Toivottavasti talven rippeet olisivat runsaslumiset..
Ja nyt varsinaiseen teemaan: tuoleihin! Tuolit ovat olleet meillä nyt enemmän tai vähemmän ajankohtaisia ja tarpeellisia hankittuamme uuden isomman ruokapöydän. Entisen 4:n hengen pöydän tuolit jäivät edelleen käyttöömme. Tuolit ovat mummini ja pappani ensimmäiset tuolit jotka heidän kotiinsa hankittiin sodan jälkeen. Tyypilliset yksinkertaiset pula-ajan tuolit ja tykkään niistä selkeyden takia. Tuolin ei tarvitse olla massiivinen tai kikkaileva. Samankaltaisia simppeleitä vanhoja tuoleja koitetaan metsästää lisää kirppareilta. Saavat olla jokainen tuoli hieman erilaisiakin, persoonallisia yksilöitä.
Tuolit ovat olleet ikuisuuden limen vihreitä ja olen nyt väriin aikalailla tympääntynyt kun melkoisen hankala yhdistää muihin sävyihin. Päätin sitten rapsutella yhdestä tuolista kokeeksi maalikerroksia pois ja alta paljastuikin valkoinen ja harmahtavan turkoosi vanha maalisävy. Kuvissa näkyy hinkkauksen lopputuloksia. Varsinainen lofi-tuoli nyt! Tuollaiset äärikulahtaneet pinnat ovat makuuni. Jokainen maalikerros kertoo tarinaansa. Nyt loput tuolit odottavat samaa käsittelyä...
Kirpparilöytö
Tämä tuoli löytyi kirpparilta viimeksi. Tuoli oli kuitenkin sen verran erilainen ja selkänojaltaan korkeampi kuin muut tuolit että se näytti ruokapöydässä hieman laumasta eksyneeltä. Tuoli löysi kuitenkin paikkansa lastenhuoneen pöydän äärestä ja saimme napattua entisen tuolin ruokapöytään muiden seuraan. Nyt keittiöstä uupuukin enää vain yksi tuoli. 
Outo valoilmiö lastenhuoneessaIrtohupun unohtunut esittely
Muistaakseni unohdin esitellä jo toissajouluna aloittamani nojatuoliprojektin tuloksen kokonaisuudessaan..? Tältä se siis näyttää. Elämäni ensimmäinen itse tehty irtohuppu jota en siis kylläkään aivan itse kaavoittanut vaan mieheni matemaatikkona ja kulmien asteiden mestarina avusti hommassa..hihi. Isot respektit siis kaavoitusmestarille. ;) .
2 kommenttia:
Tuo rapsuttelemasi tuoli on aivan ihana! Ihastuin itse entisöintipajalla hääräillessäni juuri maalikerrosten alta paljastuvaan pintaan ja moniin kerroksiin - ei olisi malttanut maalata pintaa uudestaan ollenkaan.
Rapistunut ja halkeileva pinta vangitsee aina katseen ja on yleensä se kaunein.
Hei,
tuo lastenhuoneen tuoli.
onko toolissasi takajalat kaitasemmalla, kuin etujalat? Ja näinollen istuinosa selkänojaan suipponeva?
Itse löysin samantyylisen jakkaran, joka on 30-luvulta ja sitä olen entraamassa. Huomena alakaa viimeistelytyöt.. Olisi vain kiva tietää historiaa, valmistajaa jne.
Lähetä kommentti