8.1.2007
Ihanainen mekko/tunika sattui kohdalle kaupunkikierroksella. :)Tulipa sitä sitten ale-myynneissäkin pyörähdettyä. Inhoan oikeastaan kaupoissa pyörimistä vaikka löytöjen tekeminen onkin joskus aika terapeuttista. Tuntuu että olen vieraantunut siitä shoppaamisen ihanuudesta. Enemmänkin pyrin tekemään täsmäostoksia ja viettämään aikaa kaupoissa maximissaan niin vähän kuin mahdollista. Tulee hirveä ahdistus tosi nopeasti ihmispaljoudessa.
Näin äiti-ihmisenä on esiin on noussut mieletön syyllisyydentunto jokaisesta pienimmästäkin hankinnasta ITSELLENI. Olen oppinut olemaan "taloushaukka" ja sentinvartija ja koen melkeinpä syntinä ostaa itselleni jotain pieniäkin juttuja...Öö, vaatteitakaan en ole hommaillut varmaan vuoteen...?
Sentäs toissapäivänä uskaltauduin ostamaan itselleni jopa mekon. :)Moneen kertaan kyllä kyselin itseltäni "olenko nyt todellakin ansainnut tämmöisen?" Voeha rasvakura kun osaa olla vaikeata! ;D
Hmmm, noin yleisesti ottaen hemmottelen itseäni mieluummin mm. hitusella luovaa aikaa. Saan siitä tuplasti enemmän energiaa kun saan näkyvää aikaan kuluttamisen sijaan. Jos minulta kysyttäisiin niin kököttäisin varmaan kaiket ajat ompelukoneen ja piirustuspapereiden äärellä mieluummin kuin lähtisin jonnekin seikkailemaan kun en yksinkertaisesti pysty rentoutumaan purkamatta aivoituksiani näkyvään muotoon. Äippänä se ei toki aina onnistu siinä muodossa kuin itse haluaisi, mutta jossain muodossa itseään pystyy kuitenkin toteuttamaan aina toteuttamaan. Lapset ovat suuri innoituksen lähde.
Näin äiti-ihmisenä on esiin on noussut mieletön syyllisyydentunto jokaisesta pienimmästäkin hankinnasta ITSELLENI. Olen oppinut olemaan "taloushaukka" ja sentinvartija ja koen melkeinpä syntinä ostaa itselleni jotain pieniäkin juttuja...Öö, vaatteitakaan en ole hommaillut varmaan vuoteen...?
Sentäs toissapäivänä uskaltauduin ostamaan itselleni jopa mekon. :)Moneen kertaan kyllä kyselin itseltäni "olenko nyt todellakin ansainnut tämmöisen?" Voeha rasvakura kun osaa olla vaikeata! ;D
Hmmm, noin yleisesti ottaen hemmottelen itseäni mieluummin mm. hitusella luovaa aikaa. Saan siitä tuplasti enemmän energiaa kun saan näkyvää aikaan kuluttamisen sijaan. Jos minulta kysyttäisiin niin kököttäisin varmaan kaiket ajat ompelukoneen ja piirustuspapereiden äärellä mieluummin kuin lähtisin jonnekin seikkailemaan kun en yksinkertaisesti pysty rentoutumaan purkamatta aivoituksiani näkyvään muotoon. Äippänä se ei toki aina onnistu siinä muodossa kuin itse haluaisi, mutta jossain muodossa itseään pystyy kuitenkin toteuttamaan aina toteuttamaan. Lapset ovat suuri innoituksen lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti