lauantai 19. tammikuuta 2013

PAKKASPERJANTAI




Laundries

Kuinka paljon pyykkiä 5-6 hengen perheillä yleensä tulee? Meillä roikkuu aina täydet narut jonka lisäksi odottamassa on aina korillinen tai pari. En itse tajua ollenkaan termiä "puolipitoinen vaate" (jolla tarkoitetaan ulkoisesti tahratonta ehkä päivän tai parikin käytössä olevaa vaatetta). En ainakaan kohdalle osuneiden täi- ja kihomatoepidemioiden jälkeen. Pyykkiin menee kaikki koulu- ja työpäivän jälkeiset vaatteet, vaikkei olisikaan näkyviä tahroja. Pyyhkeitä pestään tosi tosi usein... 



Boys

Boys

Boys

Näistä velikullista ei kyllä montaa kunnon kuvaa saa... ehkä näissä venkoilukuvissa on kuitenkin eniten tunnelmaa. ;) 



Pakkasta on taas hirmusti, hrrrrrr. Ei meinaa ainakaan itsellä mitkään housut, pipot ja kaulaliinat riittää! Toppahousujenkin läpi pakkanen kipristeli ollessaan jotain 25 astetta. Yleensä olen hirveä hikoilija, vaikka kylmää olisi enemmänkin, mutta ehkä 25 astetta alkaa olemaan se rajapyykki missä alan oikeasti hytisemään.  

Minullahan lääkäri totesi ruusufinnin kasvoissa viime vuoden alkupuoliskolla. Stressaavassa elämänvaiheessa se laukesi päälle ja ajoittain on naama enemmän tai vähemmän helakkana. Ei mitenkään itsetuntoa kohottavaa... Tähän vaivaan ei kuulemma auta aina antibiootitkaan tai lääkevoiteet. Nyt talvipakkanen vähän tuntuu rauhoittaneen ihoa, mutta kesähelteet ovat pahimmat... 

Havahdun usein tosi pitkiä matkoja lenkkeillessäni, että kuntoni ei olekaan niin huono kuin itse olen olettanut. Olin aika ällikällä lyöty kun mahduin vielä XS-koon takkiin, jonka olen ostanut ennen lasten syntymää liikkeestä, jonka koot ovat tunnetusti pieniä nuorten kokoja. Eihän se takki toki kiinni niin väljästi mene kuin aikoinaan, mutta menee kiinni kuitenkin, ettei takin pitäminen tuskaakaan ole! 

Ainoa mikä on aina vaivannut, on liikahikoilu, vaikka kuntoa olisikin. Hikoilen TOSI pienestä. Kyllä se tosi usein turhauttaa kun aina on naama märkänä, vaikkei erityisesti rimpuilisikaan. Huohhh... Ehkei kroppa vaan sitten tosiaankaan siedä mitään lämpöisiä olosuhteita? Iho palaakin tosi herkästi. Mitään etelänmatkaa en voisi kuvitellakaan... Matka Siperiaan kiehtoisi kyllä minua ja miestäni! Olen nähnyt lapsesta asti unia, jossa nukun hirsirakennuksessa, jonka raoista tuuli tuivertaa läpi. Vedän vain autuaasti lämmintä taljaa korville. Oi sitä kontrastia! 




2 kommenttia:

Hitunen kirjoitti...

Kiva, että joku tykkää kylmästäkin säästä! Tervemenoa Siperiaan - mutta kokemuksesta sanoisin, että älä mene ainakaan kesä-heinäkuussa, sillä silloin siellä voipi olla 30-40 astetta plussaa. Tähän aikaan vuodesta taas 30-50 pakkasta, joten siellä ei hikoiluta. Blogiasi on mukava lukea, kiitos elämänläheisistä jutuista!

HannaKonna kirjoitti...

Tarkemmin ottaen lämpöasteista itselle nautinnollisin sää on maksimissaan sellainen +15 - 20 astetta. Miinusasteista -20 ehkä sellainen, että pystyy pitempään olemaan palelematta. Mutta joo, kaikkiaan vähän viileämpien olojen ystävä olen enemmälti. :)

Kiitos vinkistä! Taitaa Siperia olla kyl vähän hardcore-matkakohde. Ehkä tosiaan ajoitus on sinne suunnatessa kaiken a ja o. Olen innolla seurannut Ville Haapasalon Suomensukuiset-ohjelmaa ja tykkään sen kaltaisesta matkailusta, jossa näkee jotain todella originaalia elämäntapaa.

Tällä hetkellä on semmonen olo, että olen vähän kahden vaiheilla jatkanko arkisia pulinoitani enempää täällä blogimaailmassa. Yksinomaan kädentuotoksille suunnatut "virallisemmat" nettisivut on työn alla ja jonkinlainen pieni nettikauppa.

Arkisen blogin pitäminen (vaikka arkeahan elämä vaan on) tuntuu välillä vähän tekohengitykseltä kun aina ei tunnu löytyvän sanottavaa tai sitten niitä elämässä henk. koht. eniten pinnalla olevia kysymyksiä ja asioita ei halua jakaa kaikille... ja toisaalta en ole joka hetki niin aikaansaavakaan... Suunta kuitenkin tulee olemaan, että tulevaisuuden nettisivut olisivat ainoastaan luovaan osaamiseen painottuva pakopaikka arjen kaaoksen keskeltä. Kuitenkin sellainen, mikä ei vaadi jatkuvaa päivittämisen hoppua mikä on blogien hengissä pysymisen ydin.