Tiitus valtakunnassani.
Tehtiin Tiituksen kanssa yhteistyönä tällainen pehmosieni. Näitä tehtaillaan lisää ja erilaisia. :)
Onpas ollut taas arkisirkus niin hektistä, ettei ole koneelle paljoakaan ehtinyt. Välillä näin. Luulen, että muutun yhä lyhytsanaisemmaksi täällä ja muuallakin. Haluan keskittyä enemmän kuvalliseen ilmaisuun koska se on jäänyt kaikenkaikkiaan niin vähälle elämässäni. Aina jostain on tingittävä koska aika on rajallinen.
En ole sanaihmisiä. Kyllästyn helposti sanoihin. Tunnen huonommuutta kun mieluummin kuuntelen ja teen samalla kuin lukisin vaikka kirjaa. En vain malta! Olen aina ollut sen luonteinen. Kuvaan ja visuaaliseen ilmaisuun en koskaan kyllästy. Minua värit, muodot ja hahmot puhuttelevat sanoja enemmän. Koitan soveltaa nyt itseäni sille paikalle mihin minun lahjani on luotu, vaikka olen itse koittanut väkisin uskotella olevani jotakin muuta, mutta seepra ei pääse juovistaan, vai miten se meni...?
En ole sanaihmisiä. Kyllästyn helposti sanoihin. Tunnen huonommuutta kun mieluummin kuuntelen ja teen samalla kuin lukisin vaikka kirjaa. En vain malta! Olen aina ollut sen luonteinen. Kuvaan ja visuaaliseen ilmaisuun en koskaan kyllästy. Minua värit, muodot ja hahmot puhuttelevat sanoja enemmän. Koitan soveltaa nyt itseäni sille paikalle mihin minun lahjani on luotu, vaikka olen itse koittanut väkisin uskotella olevani jotakin muuta, mutta seepra ei pääse juovistaan, vai miten se meni...?
Sanoista vielä sen verran, että henkilökohtaisen kirjoihin syventymisen sijaan meillä luetaan sitäkin enemmän ääneen lasten kanssa. Tiitus toki jo itsekseenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti