tiistai 1. kesäkuuta 2010

MULLISTUSTEN AIKA

Koska tämä on elämääni yleismaallisesti käsittelevä blogi niin voinen kirjoittaa tänne myös eräästä suuresta mullistuksesta joka yllätti minut vähän niinkuin puun takaa. Viime kuun puolivälissä koin nimittäin uskoontulon ihmeen. Tuo hetki muutti ajattelua ja suhtautumista elämään aikalailla. En koskaan voinut kuvitellakaan kokevani mitään sellaista.. Minä vanha hippi, Jumalan pakoilija joka olen keskittynyt vain maallisten ilojen keskellä karkelointiin.

Tuon hetken perusteella voin todellakin olla vakuuttunut että Pyhä Henki on todellinen. Olen saanut yllättäviä rukousvastauksia ja on tapahtunut pienoisia ihmeitäkin joita on aika vaikea sattumaksi tulkita!

Nyt olen tässä, menossa piakkoin kasteelle helluntaiseurakuntaan. Se tulee olemaan kyllä elämäni suurin juhla!

Tämä tilanne on jakanut kaverikuntaakin kahtia. Osa pitää seonneena ja osa huutaa jippii. No, nyt voin ainakin ilman sen kummempia tunnontuskia sanoa olevani rehellinen uskis. Yksi nimi vähemmän agnostikkojen luettelossa..

Niin, ja mullistuksestani huolimatta tämän ei ole tarkoitus muuttua jatkossa mitenkään erityisen uskopainotteiseksi blogiksi...

Näin täällä tällä kertaa.




Palavaa julistusta






11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hienoa! itse kuulun vielä näihin "ei uskovaisiin",mutta eihän sitä koskaan tiedä :) itseäni on aina kiinnostanut kun ihminen tulee ns. uskoon niin onko se jokinlainen hetki,vai miten tämä asia tapahtuu?? tähän viestiin ei tarvitse vastata jos koet asian liian henk.kohtaiseksi ,kunhan kyselen kun en tiedä :)
-s-

joponen kirjoitti...

Olen iloinen puolestasi :)

Olen lukenut blogiasi pitkään ja luen tästä eteenpäinkin.. Ja ei, en ole itse kokenut mitään vastaavaa, en ole siis uskossa, mutta minun mielestä jokainen elää tyylillään ja kaikki on yhtä tärkeitä uskon asiat ja muut...

Lotta kirjoitti...

Ihanaa :). Toivoo yksi sisar, vaikkakin ihan perusluterilainen sellainen.

HannaKonna kirjoitti...

En tiedä, minulla on vaikeita asioita takana ja pitkään on ollut päällä syyllisyys joka ei ole hellittänyt ja sitten yhtenä hetkenä vaan "sorruin" rukoilemaan ja kirjaimellisesti tuntui että kaikki syyllisyyden piina pyyhittiin hetkessä pois ja sanoin ääneen "Kiitos Jeesus, lupaan seurata sinua lopun elämääni".

Siitä lukien en ole kärsinyt enää mistään henkisistä ahdistuksista, jopa pari fyysistä vaivaakin on väistyneet kuin ihmeen kaupalla sekä eräs toinen asia tapahtui jonka puolesta luonani käynyt evankelista rukoili. :) Joku saattaa pitää sattumana mutta itse voin sanoa että asiat on todellakin kirkastuneet. Siis koko Raamatun sanoma.

Itse haluan uskoa elävään, käytännön elämässä vaikuttavaan Jumalaan. Ehkä minua on haluttu enemmän ravistella jotta uskoisin. En halua olla "kuollut kristitty" vaan kun uskossa olen niin haluan todella elää uskoa todeksi. :)

Voin sanoa kyllä että elämänmuutokseni jälkeen huomasin yhä enemmän puhuvani ihmisille Jeesuksesta. Se tuli itsestään minusta kun olin kokenut niin suuren onnellisen muutoksen ja todellisen Jumalan armon. Ei, tarkoituksenani ei ole ollut käännyttää ketään! Omasta kokemuksesta voin kyllä sanoa ettei uskoon voi ketään käännyttää. Tiettyjen asioiden on tapahduttava ja ihmistä valmistellaan ottamaan Jeesus vapahtajakseen.

Mutta ei usko silti ihmisen maallista luonnetta muuta eikä se ole mikään ihmelääke kaikkiin ongelmiin. Oikeastaan nyt ne kamppailut vasta alkaakin...

Vähän vaikea aina sanoin selittää tämänluonteisia asioita. :)

Vaahtera kirjoitti...

Olen kovin iloinen puolestasi :) Ihanaa, että rohkenet "muutoksesi" näin julkisesti kertoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kielon tuoksuisia terveisiä Sinulle ja suuuuuuuuuresti siunausta!

Ensimmäistä kertaa blogiasi lukemassa ja hiljaa kiitos soi sydämessäni Herralle.Ei ole suurempaa asiaa kuin että saa ottaa Jeesuksen Vapahtajanaan vastaan. "Hän joka kutsuu on uskollinen".
- Taisitpa saada yhden lukijan ja esirukoilijan lisää:)

Sinusta iloiten!

Yks kesän valoisuudesta ja lintujen musisoinnista hurmaantunut äitee

Miia-Rebekka kirjoitti...

Oon seurannut sun blogia readerin kautta pitkään. Nyt on ollut elämässä tilanne etten ole jaksanut lueskella blogeja, mutta miten ihanan uutisen sitten täältä löysinkään, kun viimeinkin päätin lueskella blogit ajan tasalle.

Siunausta uuteen elämääsi <3

Terveisin: toinen hellari

Ootko muuten tulossa juhannuksena Keuruulle konffaan?

HannaKonna kirjoitti...

Miia-Rebekka: Olisi kyllä tarkoitus mennä Keuruulla käymään jos vain saa kyytiä. :) Kiva tavata uusia tuttavuuksia tulevasta seurakunnasta!

Olen menossa järvikasteelle 7.7.

On tässä itselläkin samanlaista pitkään ollut ettei ehdi eikä jaksa muiden blogeja seurailla. Vähän tuo harmittaa kun joka puolella olisi niin kivoja asioita! Kolmen lapsen yh:na sitä on aika tosi kortilla aina.

Anonyymi kirjoitti...

Siunausta Sinulle!
Kiwa että tulit samaan perheeseen :)

t. elli

Anonyymi kirjoitti...

Hei mahtava uutienen, iloitsen sun puolesta että oot löytäny Jeesuksen elämääsi, se on parasta mitä voi tapahtua!! Oon lueskellu blogiasi silloin tällöin ja nyt tulin pitkästä aikaa taas lukemaan ja mikä ihana uutinen oli odottamassa! Mahtavaa! Suosittelen sulle Rick Warrenin kirjaa Tavoitteena Elämä, Mitä ihmettä varten olen täällä? Kirja on itteeni auttanu paljon kasvamaan uskossa! Myös seurakunta yhteys on äärimmäisen tärkeä! Kuulutko Jyväskylän Helluntaisrk nyt? Itsekkin kuulun sinne, mutta asun tällä hetkellä Seinäjoella. Jos tarvitset uskon sisarta tai apua missä tahana niin kerro:) Siunattua syksyä koko perheelle!

HannaKonna kirjoitti...

Anonyymi: Kuulun Jyväskylän helluntaiseurakuntaan.

Kiitos kirjavinkistä! Pitääpä ottaa ylös. Paljon olisi kirjoja mitä tekisi mieli lukea. Kun vain löytyisi aikaa lapsilta!

Mielelläni tutustun uusiin uskonsiskoihin. :) Jos kiinnostaa niin voi kirjoitella osoitteeseen: sistafruity@gmail.com