Blogi alkaa olemaan jo aikalailla vauvvakuvilla kyllästetty. ;)
Voi kun olisikin päässyt parina viime päivänä ulkosalle kuvaamaan! Oli aivan satumaista. Puissa oli niin ihana paksu hilekuorrute. Ehkä tässä jossain vaiheessa alkaa jo enemmän uloskin uskaltamaan...
Muutoin päivät onkin menneet aika tehokkaasti vauvaillessa. Välillä tyttö on äitynyt hieman vaativammaksi seuraneidiksi. Alkupäivinä olikin sen verran unelias että ehkä ihan positiivista vaan että alkaa vähän virkeilläkin välillä! Nukkuu kyllä yöt tosi hyvin kun sille tuulelle sattuu.. ja melko usein sattuukin. Parisen kertaa pitää syömään silti herätellä. Nukahtaa syönnin jälkeen samantien. Pahemmalta univajeelta on siis näin alkuun ainakin vältytty. Toivon suuresti että menisi samaan malliin jatkossakin.
Tyttö on niin veikeä ja rakastettava olento. <3>
Ja nuo äänet! Hän ääntelee usein vinkaisemalla vienosti kuin kissanpentu. Pojilla oli vauvoina siihen nähden käskevämmät äänet. :D Ei sen puoleen, osaa tuo neitikin toki käskeä! ;)
Eipä tässä sen ihmeempiä ole ehtinyt nyt tapahtua. Mietin tässä vain jotain vauvakemujen tapaista. Jos saisi vaikka ennen ristiäisiä joitakin ihmisiä kasaan muuten vaan visiitille vielä kun tyttö on säilynyt noin hellyttävän pienenä! :)
On tosi puuhakas olo koko ajan ja sitä puuhaahan täällä riittääkin. :D Pittee ehtiä olla äippä jokkaiselle vuorollaan. On siinä välillä taiteilemistakin! Nuorempi poika kun välillä tuppaa saamaan mustiskohtauksia. Keskimmäisen lapsen rooli on vähän karu joskus,
mutta onneksi pojista on paljon seuraa toisilleen aina kun vaan malttavat olla kärhämöimättä. ;)
Voi kun olisikin päässyt parina viime päivänä ulkosalle kuvaamaan! Oli aivan satumaista. Puissa oli niin ihana paksu hilekuorrute. Ehkä tässä jossain vaiheessa alkaa jo enemmän uloskin uskaltamaan...
Muutoin päivät onkin menneet aika tehokkaasti vauvaillessa. Välillä tyttö on äitynyt hieman vaativammaksi seuraneidiksi. Alkupäivinä olikin sen verran unelias että ehkä ihan positiivista vaan että alkaa vähän virkeilläkin välillä! Nukkuu kyllä yöt tosi hyvin kun sille tuulelle sattuu.. ja melko usein sattuukin. Parisen kertaa pitää syömään silti herätellä. Nukahtaa syönnin jälkeen samantien. Pahemmalta univajeelta on siis näin alkuun ainakin vältytty. Toivon suuresti että menisi samaan malliin jatkossakin.
Tyttö on niin veikeä ja rakastettava olento. <3>
Ja nuo äänet! Hän ääntelee usein vinkaisemalla vienosti kuin kissanpentu. Pojilla oli vauvoina siihen nähden käskevämmät äänet. :D Ei sen puoleen, osaa tuo neitikin toki käskeä! ;)
Eipä tässä sen ihmeempiä ole ehtinyt nyt tapahtua. Mietin tässä vain jotain vauvakemujen tapaista. Jos saisi vaikka ennen ristiäisiä joitakin ihmisiä kasaan muuten vaan visiitille vielä kun tyttö on säilynyt noin hellyttävän pienenä! :)
On tosi puuhakas olo koko ajan ja sitä puuhaahan täällä riittääkin. :D Pittee ehtiä olla äippä jokkaiselle vuorollaan. On siinä välillä taiteilemistakin! Nuorempi poika kun välillä tuppaa saamaan mustiskohtauksia. Keskimmäisen lapsen rooli on vähän karu joskus,
mutta onneksi pojista on paljon seuraa toisilleen aina kun vaan malttavat olla kärhämöimättä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti