Viime illat on vierineet virkkaillen. Esikoinen on toivonut pitkään lippapipoa ja olen luvannut jonkinmoisen toteuttaa, vaikkakin taitoni puikkojen kanssa ovat aina olleet vajavaiset.. mutta kuinka ollakaan, tällä kertaa tuli jotain valmistakin! Ihan kelpo lätsä jopa. :) Vielä tosin sisävuoria vailla...
Poika halusi samantyylisen hatun kuin isukillaankin on eli paloista kootun systeemin. Lipan kovikkeen leikkasin vanhasta muovitabletista. Langat oli kaapista löytyneitä jämäkeriä. Jotain melko karheaa pässinpökkimää harmaata ja mustaa lankaa ja vaatii siis sen jonkinmoisen pehmoisen sisävuorin.
Poika halusi samantyylisen hatun kuin isukillaankin on eli paloista kootun systeemin. Lipan kovikkeen leikkasin vanhasta muovitabletista. Langat oli kaapista löytyneitä jämäkeriä. Jotain melko karheaa pässinpökkimää harmaata ja mustaa lankaa ja vaatii siis sen jonkinmoisen pehmoisen sisävuorin.
Pipon onnellinen omistaja.
...ja sitten toinen tuulesta temmattu pieni väkerrysrojekti...
...ja sitten toinen tuulesta temmattu pieni väkerrysrojekti...
Aloitelma lepää "pöydän" päällä. Ei ole mikään dippikuppi kuitenkaan. ;)
Uloketta nypläämässä.
No mustekala tästä PITÄISI tulla! Ronkeloisia vailla vielä. Vauvalle kenties hypistelyleluksi tulee tämä. Ihan konepestävää puuvillalankaa.
Vielä pitää mainita että sainpa 3 vallan mainiota peruspinnatuoliakin dyykkaamalla vanhempieni naapureiden jätelavalta! Ehtivät seistä poloiset sateessa parisen päivää kunnes saatiin ne parempaan talteen kuivumaan. Eivät onneksi vaurioituneet.
Mustia peruspinnatuoleja olen kaipaillut mutta nuo on tuollaisina punertavina tosi söpöt. Koska niissä on niin kaunis lakkapinta säilynyt niin ei niitä raaski maalatakaan.
Mustia peruspinnatuoleja olen kaipaillut mutta nuo on tuollaisina punertavina tosi söpöt. Koska niissä on niin kaunis lakkapinta säilynyt niin ei niitä raaski maalatakaan.
5 kommenttia:
senkin roskisdyykkari :jaajaa
Pinnatuolit eivät vissiin ole enää "in"... meilläkin on kolmelta eri lavalta dyykatut tuolit keittiössä! :)
Tiivi: Onhan ne toki vähän karuja rimpuloita eliittisisustajien makuun, mutta itse tykkään noista kaikenlaisina versioina. Kodikkaat, ilmavat ja kestävät tuolit. Entiset pitkään palvelleet talonpoikaistuolit(niin ihanat kuin olivatkin) vaativat jatkuvaa kunnostamista ja nitkuivat käytössä joten niistä ei kovaan kulutukseen pitemmän päälle ollut.
Sisustuslehdissäkin tuntuu jos jonkinmoisia pinnatuoleja näkyvän ja juuri ne ovat näyttäneet olleen aika in(ärsyttävä termi) viime aikoina. Hassua sinänsä. :)
Kirpparilla nuokin tuolit olisi menneet varmasti kaupaksi retroilijoiden keskuudessa. Joillakin kynnys heittää tavaraa remontin alta kaatikselle on vaan tosi matala. Ei kiinnosta paljon miettiä voisiko joku muu tykätä tavarasta. Kunhan vaan saa entisen rojun äkkiä pois silmistä.
Hyviä löytöjä! Minulla on vain yksi pinnatuoli, ja olen yrittänyt etsiä sille seuralaisia. Kirppiksillä on usein tarjolla joko hyvin huonokuntoisia tai kiskurihintaisia yksilöitä. Tosin vähän pinnatuolia muistuttavan pyörivän puisen tuolin olen löytänyt minäkin sisäpihan roskisten vierestä. Se on hyvässä kunnossa ja ahkerassa käytössä :)
Hieno pipo!
Onnea myös hienoista dyykkauslöydöistä, pinnatuoleissa on vaan sitä JOTAKIN!
Hihii, maha on kätevä pöytä toisinaan, etenkin kun rötköttää sohvalla puoli-istuen.
Lähetä kommentti