hannan huone

RIEMUKAS KARNEVAALIHAME

2012-01-29T18:31:00.004+02:00

Tähän sirkushommaan hurahtaneena tuli tällainen "pakko-heti-tehdä!"-hameinspis! Palanen miehen vanhoja farkkuja sai jatkoaikaa. Kangaskaapista löytyi pätkä sopivaa violettia tähtitrikoota vyötärölle ja mummin vanhasta täkistä purettua päällyskangasta rimpsuiksi. Kaiken kruunuksi vielä isoja vaaleansinisiä tähtiä aplikaationa. Ihan piristävää oli iloitella kunnolla kirkkailla punaisillakin väreillä joille en meinaa keksiä missään muualla käyttöä.

Voi että kun haaveilen niin kunnon peitetikkisaumurista! Melkoista räpeltämistä on joustavien kankaiden ompelu pelkän ompelukoneen kanssa. Minulla oli aikoinaan ikivanha käytettynä ostettu saumuri, jonka kanssa meni vain hermot. Peitetikkisaumurit ovat hurjan kalliita. Pitää kai alkaa pistämään sukanvarteen säästöön josko joskus investointi mahdollistuisi... Siihen asti mennään köyhistellen ja luovaillen.

SIRKUSTAIKAA

2012-01-28T21:29:00.004+02:00

Anoppini lahjoitti Taikalle 2v-lahjaksi tämän Tampereen lähetystorilta löytyneen nuken kehdon.

Brio-hellalla on myös kokkailtu ahkeraan. Jopa nuorempi pojista on innostunut ruokaleikeistä.

Taikan huone on muotoutumassa hiljalleen, kuten poikienkin huone. Taikan huoneen kantavana ajatuksena tulisi yhä enemmän olemaan sirkusteema nostalgiseen henkeen. Taika on hyvin värikäs ja eläväinen luonne joten tuo teema istuu hänen persoonsaansa (ja nimeensäkin) sikälikin hyvin.

Mietin tässä taulukokonaisuuksia ja jostain tupsahti mieleeni että Taikan huoneen tunnelmaan sopisi täydellisesti mm. sellainen vanhanajan perhosvitriinitaulu. Niissä on jotain tosi lumoavaa. Ajattelin toteuttaa sellaisen feikkinä, printtaamalla ja leikkaamalla perhosia ja kiinnittämällä ne nuppineuloilla taustalevylle.

Tämä kuva kertoo Taikasta enemmän kuin sanat. ;)

Tulee olemaan puuhakas lopputalvi. Lupauduin mukaan erään kristillisen kirjan kuvitusprojektiin ja koitan kuumeisesti löytää rakosia myös siihen hommaan paneutumiselle! Jos joku haluaa antaa rukoustukensa tälle asialle niin olen enemmän kuin kiitollinen. :) Usein kun tuntuu että asioiden toteuttaminen on todellista sovittelua ja inspiraatiokaan ei tahdo aina käskien syttyä.

PAKKASPÄIVIÄ

2012-01-28T21:16:00.004+02:00

Olemme saaneet nauttia uskomattoman upeista talvipäivistä. Kireä pakkanen ei haittaa yhtään. Kirkkaan valon määrä saa ajatukset lentoon ja inspiraation kukkaan.

On ihanaa saada silloin tällöin makuuhuoneen lipaston päälle tuoreita kukkia aistien iloksi. Valkoiset tulppaanit ovat suosikkejani.

SOHVA TEKEE KODIN

2012-01-15T13:04:00.007+02:00

Ollaan oltu kokonaan ilman sohvaa kesäisen muuton jälkeen ja kyllä täytyy sanoa että vasta sohva tekee kodin! Miten ihanaa on nyt neuloskella ja lueskella sohvannurkassa ja viettää elokuvailtoja.

Aiemmat sohvavalinnat ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Pienemmässä asunnossa tietty tarvittiin myös lisävuodetilaa joten vuodesohvat oli silloin se juttu, mutta niistä ajoista päästyäni totesin ettei enää ikinä vuodesohvaa! Minulla on vuodesohva-allergia. Ei mitään divaanilisäkkeitä myöskään. Ne vie vaan turhaan tilaa. Haluan ihan tavallisen mukavan sohvan! Tuo Ikean Karlstad oli sellainen sopusuhtainen muodoltaan ja kohtuullinen hinnaltaan että siihen päädyimme.

Ja nyt pitäisi alkaa maalaamaan isoa taulua sohvan ylle. Minulta vain uupuu kunnollinen maalausteline. Siten maalaushommat ovat olleet jäissä ja olen tyytynyt pienempiin töihin ja enemmän ompeluhommiin. Mutta on se päästävä maalaamaan kun kevättä kohti mennään ja valon määrä lisääntyy!

MAKUUHUONEEN VIILEÄT SÄVYT

2012-01-10T18:23:00.006+02:00

Makuuhuone on saanut vähän enemmän muotoa. Pyörin kangaskaupassa mielessäni ylellisen oloinen ja runsas verhokokonaisuus mahdollisimman edullisella budjetilla. Valitsin hiekanruskean satiinimaisen kankaan (5€/metri) peittävämmäksi verhoksi ja kontrastiksi vedenvihreää ohutta kangasta (3€/metri). Verhot siis päällekkäisillä kiskoilla. Voi halutessaan pitää paksummat sivuverhoina ja vetää ohuet valoverhoiksi ikkunan eteen. 

Illan hämyssä tunnelma on vähän kuin jossain hotellihuoneessa. Tykkään! Jotain pientä bling blingiä pitää vielä loihtia sinne tänne. 

Nykyinen ompelunurkkaus, joka reissasi olohuoneeseen.

Pitää kyllä peitellä verhoilla hyllyjä yleisilmeen rauhoittamiseksi. Olen alkanut tykätä olkkarissa ompelemisesta kun voi samalla vilkuilla tv:tä ja kuunnella musiikkia hifimmällä äänentoistolla. Tietty lasten perään katsomisenkin voi soveltaa nyt helpommin myös ompelun yhteyteen.

Ikean sohva tuli vihdoin tänään ja odottaa vielä kasaamista paketissa. On sitä odotettukin!

KIPPOJEN KORISTELUA

2012-01-09T20:24:00.005+02:00

Ostin kokeeksi askartelukaupasta pari posliinitussia ja pari purkkia keramiikkamaalia. Tarkoituksena siis taiteilla jokaiselle lapsista omat toiveiden mukaiset uniikkiastiat. Mukit ja lautaset.

Kokemus tusseista oli ehkä vähän latistava. Tussi menee tukkoon yllättäen kesken piirtämisen ja jäljestä tulee tosi kokkareista jos joutuu tekemään uuden kerroksen edellisen päälle. Kuperan pinnan päälle kirjoittaminen vaatii muutenkin vähän treenaamista. Kaunosta ei meinannut tulla mitään, joten tönkkötikulla rustasin kokeeksi erään raamatunlauseen kupin kylkeen. Onneksi epäonnistuneen jäljen pystyy aika hyvin korjaamaan piirtämisvaiheessa.

Tenholle tein toiveesta vihreän avain- ja lukkoaiheisen lautasen. Konepesun kestävyys pitää vielä testata ennen käyttöönottoa...

OIVALLUKSIA

2012-01-05T22:14:00.007+02:00

Ainut joulukukkamme, vaaleanpunainen hyasintti puhkesi kukkaan vasta joulun jälkeen. Muiden kukkien osalta meinasin sortua luovutusvoittoon, mutta tajusin taas erään kuihtuneen kultaköynnöksen kohdalla jotain merkityksellistä: "Jos tuo kasvi on kestänyt laiskaa kasteluani jo 10 vuotta niin miksi antaisin sen kuolla nyt?" Taistelutahto heräsi yhtäkkiä ja aloinkin kastella kasvia pois heittämisen sijaan ja kasvi virkosi taas terhakkaaksi.

Kasvien hoitamisessa on jotain syvästi hengellistä vertauskuvallisuutta. Jumala ei näe toivottomana tapauksena ketään ulkoisesti ja/tai sisäisesti riutuvaa ihmisyksilöä. Hän on valmis virvoittamaan ihmisen aina uudestaan uuteen kukoistukseen, vaikka ihmisestä tuntuisi ettei enää kelpaa kellekään tai mihinkään!

On tuntunut ettei Jumala ole puhunut minulle aikoihin, mutta tajusin vasta nyt että Jumalahan puhui minulle kasvin kautta! Tuollaiset oivallukset ovat Pyhän Hengen työtä, sydämen silmien avaamista uudelleen.

Toinen oivalluksemme; toimisto kaapistossa. Mies sai rakennettua nerokkaan toimistopisteen loisteputkivaloineen makuuhuoneen kaappiin, entisen poikien vaatekaapin keskimmäiseen leveään vaatetanko-osioon. Olen niin iloinen että mies sai nyt ihan oman rauhallisen sopukan ja paljon tilaa tavaroilleen! Aina se olen ollut minä joka käsityöroinineni valloitan taloa. ;)

Ihanaa kun on LUNTA! Taika oli ihan innoissaan kun pääsi kunnolla ekaa kertaa pulkalla vedettäväksi. Ensimmäinen talvi hänellä kun tajuaa jostain kunnolla jotakin.

Ainiin ja maanantaina tulikin 2 vuotta täyteen neitillä. :)

LUPAUKSIA

2011-12-31T23:41:00.004+02:00

Vaikken ole uskaltanut koskaan mitään varsinaisia lupauksia tehdä niin nyt tuli mieleen pari uutta lupausta...

*Lupaan säästää sähköä!

Jospa tänä vuonna tulisi sammuteltua turhia valoja niistä huoneista missä ei sillä hetkellä oleskella ja sammutettua ison laajakuva-tv:n silloin kun sitä ei oikeasti katsota! Ja miksi unohtaa sammuttaa astian- ja pyykinpesukoneista virtaa ajoissa? Ehkä siksi kun joskus koimme pyykinpesukoneen merkkiäänen rasittavana ja kytkimme sen pois päältä... Mutta senhän tarkoitus on kuitenkin muistuttaa siitä virrankatkaisusta! Niin, perästä kuuluu. Tuo ihana sähkölasku.

*Lupaan käyttää enemmän kykyjäni!

Jospa tänä vuonna tulisi tarkisteltua aika ajoin omaa ajankäyttöään silloin kun on aikaa omille hommille. Tehokkuusajattelu on omalla kohdallani ollut usein täyttä utopiaa, joten sinänsä on motivoivaa asettaa välillä itselle todellisia motiiveja ja haasteita ajankäytön suhteen. Jopa deadlineja! Ja se portfolio. Se on saatava tänä vuonna tehdyksi, vaikkei sille olisikaan koskaan todellista tarvetta!

ENNEN VUODEN VAIHTUMISTA...

2011-12-31T22:43:00.006+02:00

RAKKAUDENTÄYTEISTÄ SEURAAVAA VUOTTA!

Jee, nyt voi tuulettaa kun saatiin kuin saatiinkin rutistettua poikien huone järjestykseen uudeksi vuodeksi ja pojat ei ole olleet pitkään aikaan noin onnessaan kuin päästessään OMIIN loosheihinsa. Mutta nyt kun on omat looshit ja omat pöydät niin sittenpä innostuivatkin piirtelemään yhdessä saman pienen pöydän ääressä kaikessa sovussa mikä on suorastaan ennenkuulumatonta! Tällä huoneella tulee olemaan selvästi hyvä vaikutus. ;)

Pojat tekivät sopimuksen että pyytävät välillä päästä käymään kylässä toistensa luona. :D

OODI MUOVILLE

2011-12-30T19:08:00.003+02:00

En ole muovin ylin ystävä, mutta läpinäkyvät muoviset säilytyslaatikot ovat paras tuote mitä muovista saattaa tehdä! Mies osti läjän noita laatikoita ja innostuin järjestelemään kaikki epämääräisissä pahvilaatikoissa lojuvat tilkkukankaani kutakuinkin väreittäin uusiin laatikoihin. Nyt on helppoa ja nopeaa valkata sopivia värejä ompeluksiin kun näkee koko sisällön.

Poikien uusi huone on kirvoittanut inspistä tehdä kumpaisenkin omiin sänkyihin tilkkupäiväpeitot poikien omista lempiväreistä. Heti kun tämä kaaos on täydellisesti selätetty, alan hommiin!

KAIKKI ON VINKSIN VONKSIN...

2011-12-28T18:23:00.008+02:00

Mies teki tänään talomme verstaasta mahtavan löydön. Tämä aivan ihana vanha vihreä hyllykkö oli laitettu kiertoon asukkaiden otettavaksi! Suorastaan satumainen.

Kaaos kaikessa karuudessaan. Lajiteltavaa lomapäiviksi... ;) Koittakaa katsella "rojujen läpi"! Kuvassa ei näy, mutta ovelta (kuvauspaikka) katsottuna vasemmalla seinustalla on pitkä työtaso isompia rakenteluja ja taiteiluja varten.

Tenhon tuleva puolisko

Voi olla että tulen maalaamaan mäntyisen kirjahyllyn raikkaammalla vaalealla sävyllä. Jos Tenholta kysytään niin sävy on varmasti jokin vihreä sävy. :D Pojat saavatkin luvan toteuttaa kunnolla toiveitaan yksityiskohdista tässä tilavassa kammarissa.

Tiituksen tuleva puolisko

Tuo vanha hyllykkö olisi sopinut Tenhon puolelle värinsä puolesta, mutta Tiitus tarvitsi puolelleen hyllytilaa, joten siinä saa luvan olla. 

Tästä jatkellaan...

MYRSKY ULKONA JA MYRSKY SISÄLLÄ

2011-12-28T11:22:00.009+02:00

Kirjaimellisesti! Raivoisa tuuli on paukuttanut ikkunoita ulkona ja sisällä on paukkuneet hermot ja huonekalut.

Huhhuh, aina siinä kohtaa kun isompia huonejärjestelyjä on kohdattavana, sitä kadehtii minimalistisempia koteja, joiden järjestystä on vaivatonta pyöritellä miten vain. Tässä sitä sitten varmaan loma meneekin tavaroille uusia paikkoja etsiessä ja turhaa pois laittaessa vaikka suunnitelmana oli tehdä kaikkea muuta... Nyt ei tee ainakaan mieli yhtään heittäytyä käsityöprojekteille kun silmissä vilisee joka puolella ja poikien huone on pakko saada jonkinlaiseen kuntoon ennenkuin pojat tulevat takaisin hetkellisestä lomaevakosta. No, ei tätä operaatiota huvita kyllä alkaa uudenvuoden aattonakaan tehdä joten voiton puolella jo ainakin ollaan...

Vihdoin pistettiin tilaukseen se kauan kaivattu sohvakin. Ikean Karlstad ja kyseinen harmaa sävy.

Nyt voimme samaistua poikien tähänastiseen nukkumakokemukseen kadun puolella, nukkuessamme heidän entisessä huoneessaan. Olen iloinen poikien puolesta että heillä on nyt huone takapihan puolella. Katutason melua lukuunottamatta, nykyinen makuuhuone on kaikinpuolin muuten tosi söpö ja valoisa. :) Huoneeseen jäikin enemmän liikkumatilaa parisängyn ympärille kuin alkuun kuvittelin!

HEI ME MUUTETAAN!

2011-12-26T16:17:00.007+02:00

Siis huoneesta toiseen. ;)

Luultiin jo että ollaan pyörittelyt pyöritelty, mutta tultiinkin tässä siihen lopputulokseen että pojat tarvitsevat selvästi omat lokeronsa ja nykyisessä pienessä huoneessa meno on jatkunut niin riitaisana että NYT jaetaan isoin peräkammari "poikien paratiisiksi" ja otetaan pikkuhuone makuuhuoneeksi. Kerrossänky menee palasiksi ja kumpikin pojista saa omat erilliset sänkynsä ja PALJON leikki- ja pelitilaa. Vihdoin kummallakin on selkeästi omat puoliskonsa, pöytänsä ja tavaratilansa.

Heh, "peräkammarin pojat", tupsahti mieleeni. ;) Huone on kirjaimellisesti peräkammari.

Asunnon tilanjako tulee nyt olemaan sikäli looginen että toisessa päässä kotia on lastenhuoneet ja toisessa aikuisten nukkuma- ja oleskelutilat. Aikuisten iltapuuhastelua ajatellen tuo on hyvä juttu. Lapsilla sekä aikuisilla tulee olemaan enemmän rauhaa ja yksityisyyttä. Omalla kohdalla tämä tosin tulee tarkoittamaan ompelunurkkauksen valtaamista olohuoneesta. Mielelläni olen halunnut aina pitää yhden tilan kodista kokonaan muuna kuin työtilana, mutta pääasia että saa ommella häiritsemättä kenenkään yöunia! Ihanaahan se on että makuuhuone on VAIN makuuhuone.

Tällaiset projektit tuppaa yleensä menemään kaaokseksi jos ei ole tietoa minne mitäkin kalustetta kuskataan ja ei jaksa alkaa piirtelemään paperille kovin isoja suunnitelmia. Mies sitten teknisesti osaavana mittasi ja mallinsi huonekalut ja huoneet omalla suunnitteluohjelmallaan ja kalusteita on tosi helppo pyöritellä vapaasti pohjan päällä!

KAUPUNKILAINEN

2011-12-26T14:15:00.006+02:00

Perjantain 23.12. keskisuomalaisessa trendianalyytikko Kati Heinonen kertoo varteenotettavaa totuutta tulevaisuuden suuntauksista. Hän ennakoi työkseen toivottavaa tulevaisuutta.

"Yrityksissä jauhetaan edelleen urbanisaatiosta ja globalisaatiosta, vaikka ihmiset siirtävät katseensa kohti maaseutua. Kyse on vastarinnasta ja yhteiskunnallisesta turhautumisesta. Maaseudun menestymiseen tarvitaan kuitenkin uudenlaisten toimijoiden välistä yhteistyötä." 

"Monet muotiblogit kauhistuttavat minua tavaranpalvonnallaan. Nuorille sysätään pinnallisia, valmiita esikuvia ja kerrotaan mikä on kaunista."

Itse edustan helpon elämän, mukavuuksiin tottunutta paljasjalkaista kaupunkilaisihmistä ja olen leikitellyt ajatuksella millaista olisikin yhtäkkiä tehdä täyskäännös ja siirtyä maaseudulle kauas palveluista. Toistaiseksi autottomana perheenä sellainen ei olisi kovin houkuttelevaa.

Olen asunut 5 vuotta vilkkaassa kaupungin ydinkeskustassa ja toiset 5 vuotta täällä laitakaupungilla. Sen verran vertailukohtaa on että huomaan tämän nykyisen asuinalueen muuttaneen minua huomattavasti flegmaattisempaan suuntaan. Muistan olleeni kaupunkialueella asuessani huomattavasti aktiivisempi ja sosiaalisempi. Tuosta voisin päätellä että saattaisin ahdistua ja erakoitua maaseudulla täysin. Olen varmaan sitten pohjimmiltani kaupunkilaisihminen.

Jollain tavalla kaihoan elämää lähellä keskustaa. Kaikkialle pääsi kävelemällä ja leikkipuistoissa oli enemmän elämää kuin täkäläisissä puistoissa, joissa ihmiset tuntuvat olevan paljon vetäytyvämpiä. Luulen että kävisin seurakuntien tilaisuuksissakin enemmän jos asuisin keskustan tienoilla, missä vaihtoehtoja on enemmän. Kolmen lapsen kanssa liikkuminen linja-autolla ei aina houkuta ja sovittelu miehen vaihtelevien työvuorojen kanssa aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Joutuu toteamaan että täällä sitä miltei aina pysytään, kotona.

Mutta mitä tuohon muotiblogeihin ja tavaranpalvontaan tulee niin en ole koskaan seurannut tietoisesti muotia. Olen liian laiska sellaiseen. En tunnustaudu kaikkein pahimmaksi tavaranpalvojaksi, vaikka naisena turhamaisuuksia tuleekin harrastettua. Vaatteita ostan tosi harvoin. Kaapit eivät pullistele kenkiä ja laukkuja vaan minulla on suunnilleen parit käyttökengät ja tällä hetkellä tasan yksi käyttölaukku. Vaatteita en käytännössä pääse ostamaan kovin usein. Yleensä kaikki "turhuus" kohdallani on sellaista itse tehtyä pikkukivaa mikä ei maksa juuri mitään. Kaupunkilaisena en siis ole koskaan ollut himoshoppaaja. Tavaraa kyllä kertyy ihmeesti nurkkiin siltikin!

Kyllä sitä saa nyt jouluaikaan todeta että voi olla paljosta kiitollinen Jumalalle! Elämä on kuitenkin niin yltäkylläistä. Minulla oli tänä jouluna suuria suunnitelmia koota paketteja kaikille vähäosaisille perheille kotimaassa ja ulkomailla, mutta harmittaa nyt kun en saanut aikaan mitään! Oma perhe kuitenkin varastaa kaiken ajan ja en koe mielekkääksi tehdä mitään ylimääräsitä surkeillen ja pakosta. Vaikken haluaisi olla niin olen jokatapauksessa jonkin verran stressaaja jos on paljon tekemistä. Olen hidas valmistelija.

Joulun aikaan kohdistuu hirveästi odotuksia ja tunnetiloja, mutta miksi lahjoja pitäisi antaa vain jouluna? Haluaisin omakohtaisesti antaa lahjoja sellaisina ajankohtina kun ei ole mitään muuta tekemistä ja lahjaa vähiten osaa kukaan odottaa. Yllättäminen on kivaa.

KARKKIHIMMELI

2011-12-25T23:10:00.003+02:00

Olen aina halunnut kokeilla himmelin tekoa. Olkia ei ollut saatavilla, joten kokeilin mehupilleillä värikkäämpää versiota. Oli kyllä todella kivaa puuhaa! Harmi vaan että pillit loppuvat kesken. Pitää ostaa useampi paketti jemmaan.

Ajattelin tuosta "karkkihimmelistä" Taikan huoneeseen ympärivuotista hauskaa kattokoristetta. Sekaan roikkumaan visioin helmiä ja pieniä muovieläimiä. Sopivaa värihulluttelua kaamokseen!

Appivanhempien paketista kuoriutui kaksi ihanaa Taika-kulhoa keräämästämme mustavalkoisesta sarjasta. Kiitän lämpimästi!

JOULU TULLUT ON

2011-12-24T23:42:00.005+02:00

Oikein siunattua, rauhallista ja ilontäyteistä joulun aikaa kaikille!

Innokkaat koristelijat

Männynoksia pukkaa yllättävistä paikoista siellä sun täällä...

Askartelupajassa syntyi simppeliä kuusennauhaa paperisydämiä ketjuun ommellen...

ja vanhasta kirjasta kuusen latvatähti.

Paketoiminen on aina vähän liian kivaa. Joskus menee vähän överiksi hulluttelu, vaikka tietää että hetkessä kaikki on lasten käsissä auki revitty.

Taika sai upouuden hellan ja ihanan pehmoisen lampaantaljan. Nyt pääsee äiti tehtailemaan herkkuja uuniin paistettavaksi!

Jouluneiti hienona

Tenho ja pappapukki, jota Tenho ei kylläkään tunnistanut papaksi! Ei olla uskoteltu lapsille edes että joulupukkia olisi olemassa. Joulupukki kun ei ole mikään uskon asia vaan leikki. Mutta kun tuo nyt meni niin aidosti ihmetellen "Minne se pappa meni?" niin ei pilattu iloa ja kerrottu kaikkea. ;)

KORTTIASKARRUKSIA

2011-12-19T18:21:00.003+02:00

On ilahduttavaa nähdä kun Tenho on vihdoin kunnolla innostunut askartelusta! Tätä aikaa olen odottanut koska kynäjuttujen pariin keskittymään on saanut poikaa todella houkutella. Pitkään ja hartaasti halusi koristella joulukuusikorttiaan!

Eskariluomuksia

Tiituksen hupaisa omakuva

UUTTA VOIMAUTUMISTA

2011-12-16T13:49:00.006+02:00

Käytiin eilen puolison kanssa eheytymisterapiassa. Terapiaa vetää eräs vapaakirkollinen pariskunta, joka on työskennellyt mm. Aslan Ry:n parissa. Olen ollut itse aina pohjimmiltani melko vetäytyvä ihminen. Tykkään enemmän puuhastella asioiden kimpussa kuin lähteä ihmisten ilmoille. Jotenkin valoi taas sisäistä taistelutahtoa käymämme keskustelu ja varmasti yhdisti uudella tapaa pariskuntana! Kun tuntuu ettei ole juurikaan lasten kanssa aikaa puida omia asioita vaan kaikki menee todellakin lasten ehdoilla.

Uusperheenä on muutenkin omat haasteensa ja parisuhteen hoitamisen asema korostuu. Tuntuu olevan harvemmassa miehet jotka on ennestään lapsettomina asettuneet lapsiperheen keskelle. Yleensä uusperheet muodostuvat siten että kummallakin on lapsia edellisistä liitoista. Olis todella hienoa jos tällä alueella mieskin löytäisi vertaistukea mieheltä miehelle. Poikamiehestä lasten isäpuoliksi pompanneita ei vain tunnu noin vain löytyvän!

Oli mahtavaa saada naapurin uskovalta ystävältä lastenhoitoapua! Olen tosi huono pyytämään hoitoapua ja nyt oli eka kerta kun niin kävi ja tuntuu että tässä yhdellä kertaa on useita portteja avautumassa. Minulla on taipumus kokea jatkuvasti että vaivaan muita ihmisiä ja pidän taakkani mieluiten itselläni.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. (Gal. 6:2)

Kuulin myös aikapankki-systeemistä. Vaihdannaistaloudesta ilman rahaa. Enemmän sellaista "teko teosta"-kulttuuria kaipaa nykymaailmaan missä halutaan kaikelle rahallista vastiketta. Jokainen voi käyttää toisen auttamiseen omia taitojaan. Saman henkilön ei tarvitse korvata palvelusta samalle henkilölle vaan omia palveluita laitetaan tyrkylle kenen tahansa halukkaan käyttöön. Esim. siivousavun voi korvata vaikkapa tekemällä jollekin halukkaalle jonkun käsityön. Pitää liittyä ja tutustua tarkemmin!

Nuo yhteisöt tarvitsevat lisää jäseniä toimiakseen joten tämä vinkkinä kaikille muillekin!

LUMPPUTALKOOT

2011-12-13T23:14:00.004+02:00

Yhteen kivaiseen vanhaan retrohkoon pyyhkeeseen oli ilmaantunut reikä. Hetken päästä äkkäsin itseni leikkelemästä pyyhkeestä Sini-lattiamoppiin sopivia "läpysköitä". Pari pyyhekerrosta imee ihan riittävästi, mitä nyt on tarpeen luututakaan. Noita tuleekin kiva pino! Tarrajutskien vastakappaleet vaan ommeltava vielä taakse.

Nyt alkoi harmittamaan kun aikoinaan heitin kiertoon ylimääräisiä kestovaippojen imukankaita! Nehän olis varmaan toimineet siivousvälinemateriaalina! Myöhäisviisaus taitaa olla tän mamman ikuinen tauti...

PAPERIN PAULOISSA

2011-12-11T01:16:00.007+02:00

En ole pitkään aikaan askarrellut paperista yhtään mitään. Pitää tälläkin saralla elvyttäytyä siis... Laatikot reilusti esiin ja vieläpä keittiön pöydälle kaikkien riesaksi, vaikka se työpajakin löytyisi. ;)

Selityksenä tuohon lienee se että miehen aamuvuorot on sanelleet viime aikoina ompelutouhujani. Kun itsellä olisi parhaiten aikaa ommella myöhään iltaisin (väsymyksenkin kustannuksella) niin mies joutuu menemään koisimaan ja en voi alkaa terrorisoimaan ompelukoneella yöunia. Työhuone/makuuhuone-kombinaatio ei oikein toimi.

Edellisessä asunnossa (3 huonetta + keittiö, 80 neliötä) kamppailtiin näiden ongelmien kanssa ja itse ahtauduin ko. asunnossa loppujen lopuksi tilavahkoon vaatehuoneeseen rojuineni, mutta tajusin ettei niin pienessä tilassa VOI työskennellä koska tila kuumeni valaisimen ja ompelukoneen myötä niin äkkiä! Olen vieläpä superhikoilija, joten melko pian halusi ulos kammiosta...

Nyt tilaa on kuitenkin 91 neliötä, 4 huonetta + keittiö ja silti tuntuu että tilaa on liian vähän projekteilleni. Ollaan pyöritelty järjestystä mielessämme ties miten, mutta aina vaan joku kompastuskivi on edessä. Kaikkia lapsia ei haluta enää yhdistää samaan huoneeseen koska näin on ollut lasten kantilta toimivinta.

Olkkarin puolelle levittäytyminen ei hirveästi houkuttele kun jotenkin haluaisi edes YHDEN huoneen olevan kodissa suht siisti yleinen tila... Etenkin koska eteisaula ja olohuone on melkein yhtä avointa tilaa.

50-luvun lehdistä löytyy hupaisia kuvia vaikkapa magneeteiksi. Liimasin nuo kuvat vahvalle puupahville, lakkasin ja taakse kiinnitän vielä magneetit.

Joskus tuntuu että ajatus lähtee tekemisen myötä vähän liiaksikin rönsyämään alkuperäisestä suunnitelmasta. Ei näitä varmaan voi enää joulukoristeiksi kutsua, mutta koristeiksi kuitenkin. ;)

Vanhat lehdet ja kirjat ovat oivaa ja esteettistä leikkelymateriaalia (paitsi tietty arvokkaimmat antiikkiaarteet, jotka kuuluvat antikvariaatteihin).

Pinta lakattuna ja reunat viimeistelen vielä koristepistoin kirjontalangalla.

Taika ihmettelemässä äitin tekeleitä ilmeillen.

PALIKKASIRKUS

2011-12-06T22:34:00.002+02:00

Keskimmäiseni, Tenho täytti 6vuotta ja lahjaksi ompelin kankaisia pehmokirjainpalikoita. Tosin sain aikaan vasta 6kpl, joista ei vielä kummoisia sanailla, mut joululahjaksi sitten varmaan lisää. ;)

Palikoiden sisus on kuutioitu kierrätykseen menoa odottaneesta patjasta... Itseasiassa patjoja on kaksi. Aika monta palikkaa niistä tulisi yhteensä, mut tuskin koko pinta-alasta jaksan välttämättä palikoita vääntää. Idean tasolla houkutteleva olisi kunnon palikkameri. Hyvät sanaleikit syntyisi niin lasten kuin aikuisten makuun! Ja ehkä palikkasota... ja... ja...

Haluatko sinäkin eroon vanhoista patjoista? Näistä saa aikaan vaikka mitä kivaa!

MAALINTUOKSUA

2011-11-27T19:52:00.006+02:00

Kirpparilla tuli vastaan kauniita kimaltelevia Jeesus-tarroja.

Meidän vähän omalaatuinen näkemys talviverhoista. ;)

Keittiön pihlajanoksa-verho alkoi tuntumaan liian kesäiseltä. Ja tilalle jättimansikoita! :D Onhan tuo verho vaaleampi ainakin, heh... Mansikkaverho tuli kirpparilla vastaan. Tykästyin ja mielestäni se sopi hyvin keittiöön. Sopivan graafinen, vaikka ehkä hieman liian iso kuvio pienehköön keittiöön.

En ole ollut koskaan mikään jouluverhoharrastaja ja tuskin vaihdan verhoja koskaan jos johonkin tykästyn, joten meidän keittiössä on ainakin tänä talvena mansikoita. ;)

Joulukoristeitakin on yleensä minimaalisesti. Joulukuusi ja valot ikkunoissa riittävät minulle. Tänä jouluna haluaisin kyllä rakentaa seimiasetelman jonnekin. Himmelistäkin haaveilen. Sellaiset koristeet ovat mieleeni jotka voivat olla koko talvikauden esillä.

Joulu on sitäpaitsi Jeesuksen juhla ja meillä Vapahtajan juhliminen ei rajoitu vain jouluun ja pääsiäiseen. Jeesus on läsnä sydämessä ja mielessä, esillä ja mukana elämässä vuoden jokaisena päivänä.

Pari tuoliakin sain tuossa maalailtua parilla eri sinisen sävyllä. Vielä muutama jäljellä. Tummempi sininen ja violetti tulossa ainakin noiden kaveriksi.

Kommenteissa tulikin tajuttua maalinmiksausmokani... Saa nähdä miten kuivumisen kanssa käy!

PIENIÄ SIVUPROJEKTEJA

2011-11-26T14:22:00.002+02:00

Tenho on ihastunut vanhoihin avaimiin ja lukkoihin ja keräilee niitä läjäpäin. Halusin ikuistaa osan Tenhon avaimista painoprinttikuvioksi.

Ja näitä riittää... rikkonaisia pienoisvalosarjoja. Kokeilin virkata käsikorua ja pujotella siihen metallilangalla kukkia helmien kera. En tiedä, ehkä yksittäiset kukat toimisivat tyylikkäämmin korviksina tai villatakin nappeina. Onhan tuo tuollainen muovikyhäelmä, mutta tulipahan kokeiltua.

Joulua odotellessa olisi projektina maalata keittiön peruspinnatuolit sinisen eri sävyillä. Jokaisesta tuolista tulisi vähän eri värinen. Vielä ehtii ommella jonkinmoisen joulukalenterinkin!

Pyykkiapulainen

Taika on hassu kun luettelee aina ääneen pyykkiä koneeseen tai kuivumaan laitettaessa, kelle mikäkin vaatekappale kuuluu. Tuntuu menevän mieheltä sekaisin mikä on kenenkin vaate jos kyse poikien vaatteista, joten kannattaa kysyä Taikalta jos äiti ei ole kotona. ;)

SUPERMIX-PÄIVÄ

2011-11-20T01:11:00.005+02:00

19.11.

Ensimmäistä kertaa käytiin lasten kanssa helluntaiseurakunnan supermix-tapahtumassa, lapsuuteni ala-asteella vanhempieni lähitienoolla. Pojat eivät ole ehkä spontaaneimmasta päästä sosiaalistumaan tuntemattomampien lasten kanssa ja eivät ehkä hirveästi myöskään ohjattujen tehtäväratojen ylimpiä ystäviä. Enempikin sellaisia itsenäisiä yksilölajien harrastajia... niinkuin taidan olla minäkin. Ehkä siksi tuon tyylisissä joukkotapahtumissa ei ole tullut käytyä.

Tapahtuman loppupuolella paikalle tuli yllätykseksemme esikoisemme Tiituksen eräs hyvä kaveri! Tiitus ilahtui silminnähden ja paluumatkalla selvisi että tuokin poika kuului seurakuntaan. Ovat kai tulleet uskoon vastikään. Mikä uutinen! Minä kun olen rukoillut että lasten tielle johdatettaisiin uskovia ystäviä kun en ole aina kovin hyvä viemään lapsia aktiivisesti seurakuntaan. Aivan ihmeellistä johdatusta ja uskon vahvistusta koko ajan!

HELLAPOLIISIN UUDESTISYNTYMÄ

2011-11-18T22:33:00.008+02:00

Ehkä hölmön hommaa, mutta oli pakko kokeilla köyhän ehostusniksiä eli keittiön ankeiden työtasojen päällystämistä puukuviolaminaatin näköiseksi tarramuovilla. Hyvin skeptinen olen tämän kestävyydestä käytännössä, mutta onneksi tarrat saa vaivatta pois tarpeen tullen ja liimajälkiä ei pitäisi jäädä. Lopputuloksesta tuli kohtuusiisti. Muovia ei ollut niin isoa määrää jäljellä että olisi yhtenä siistinä palana saanut koko pöydän joten vähän piti soveltaa palapelinä. Onneksi sentään vain pariin kohtaan.

Harvoin tulee otettua ruokakuvia, mutta pakko on päiväkirjamaisesti ikuistaa viimeaikaiset ahkeruuspuuskani tälläkin saralla. En ole koskaan ollut luontainen hellan äärellä hääräilijätär, joten ihmettelen mistä olen saanut lähiviikkoina energiaa ja jopa nauttinut laittaa ruokaa pitkään ja hartaasti. Joko olen tulossa vanhaksi tai sitten Jumala on aiheuttanut minussa jotain ihme mielenmuutosta. On ollut antoisaa kattaa pöytää valmiiksi ennen miehen töistä tuloa. Tästä voi femakot älähtää. ;)

Prinsessa äitin kangaskaapilla.

Kyselin tytöltä mistä väristä ommellaan hänelle OMA lempimekko. Olen tajunnut omalla kohdalla ilmiön että sisustus- ja väripäsmärinä sitä helposti sohii jälkikasvuaankin. Onko se biologian sanelemaa että pojille ostetaan valmiina äidin oman maun mukaan, mutta tytöltä kysytään omaa väri- ja makumieltymystä jo vajaa kaksivuotiaana?? Kaipa tuo johtuu yksinkertaisesti siitä etteivät pojat ole niin radikaalisti tähän mennessä heränneet tyylikonsulteiksi. Pian 6-vuotiaamme kylläkin on alkanut osoittaa selviä värimieltymyksiä - vihreää sen olla pitää! Aamuisin pitäisi ainakin saada aina jalkaan vihreät sukat ja on todella iloinen jos vihreä yöpuku ei satu olemaan pyykissä ennen nukkumaanmenoa.

Keskimmäiselleni, Tenholle olen aloittamassa sammalenvihreää neuletakkia ja ennen kuin tuli mieleen tuo ja kyselin pojalta itseltään millaisen ja minkä värisen takin hän haluaa niin sattui tulemaan vastaan pian sen jälkeen paikallisessa sanomalehdessä artikkeli jossa kehotettiin ottamaan lapsi mukaan lankakauppaan ja valitsemaan yhdessä mieluinen lanka ja etenemään siitä. Voi miten kauan ollaankaan jahkattu Tenhon kanssa yhdessä menemistä paikalliseen Titityy-lankakauppaan, mutta autottomina vaan keskustassa asioiminen jää ja jää. Tenho on niin sen luontoinen poika jonka kanssa on ihana kierrellä ja kaarrella katselemassa kaikkea kivaa koska hän osaa arvostaa kaikkea kaunista.

Virkistävää muuten lasten mielipiteen kautta löytää tiettyjä unohduksissa olevia entisiä suosikkivärejä uudestaan ja alkaa tykkäämään niistä taas uudessa valossa. :)

Ihan pakko mainita omallakin kohdallani ilmenneistä uusista johdatuksista! Olen pitkään rukoillut että löytäisin todellisen painavan tarkoituksen luoville lahjoilleni ja kävin tällä viikolla erään terapeutti-uskonsiskon luona ja hän antoi minulle mahdollisuuden päästä kuvittamaan miehensä suunnitteilla olevaa kirjaa. Kuulemma tällä terapeutilla on ollut sydämellä tukea juuri kristittyjä taiteilijoita saamaan kykynsä esille! Olin siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Olin aika hämmentynyt sillä paria päivää ennen keskustelua näin unen jossa istuin täysin samalla paikalla ja samassa huoneessa keskustelemassa terapeutin kanssa kuin mitä todellisuudessa tapahtuikin! Olen rukoillut epävarmuuden hetkinäni Jumalalta SELKEÄÄ johdatusta, selkeitä merkkejä miten pitää edetä ja juuri nyt tuntuu että olen vahvasti mukana Jumalan suunnitelmassa. Uskomatonta!

SLAAVILAISMEKKO JA ORAVAN KOHTALO

2011-11-07T01:22:00.006+02:00

Nopea oravaluonnos eräänä aamuna.

*paljastus* Minua on sanottu entisessä elämässä oravaksi lempinimeltä kavereiden keskuudessa ja olen tajunnut että minulla on vuosien mittaan muodostunut oravaan eläimenä tietynlainen syvällinen symbolinen suhde. Orava on pieni ja äkkipikaisesti kimpoilevainen eläin, joka tykkää jemmata kaikenlaista talvivarastoon. Minähän olen täysin kuin orava!

En tiedä tuleeko orava sisältymään suunnitteilla olevaan kristilliseen lastenkirjaan. Mielessäni kun on ollut luoda vastavetoisesti "kiroilevan siilin" rinnalle "saarnaava orava". ;)

Taikan nykyinen perusilme.

Ihanaa kun keksin pitkään tyhjänpanttina pyörineelle venäläishuiville käyttöä! Huivi on mielestäni erityisen ihana kun siinä on kultaista kimalletta mukana. Siitäpä ideoin modernisoidun epäsymmetrisen kellohameosan Taikan mekkoon.

Oli suoranainen ihme että kangasvarastoista löytyi kirkkaanpunaisia kankaita! Punainen ei ole suoranaisesti kuulunut vaate- saatika sisustussuosikkiväreihin kuin pieninä väripilkkuina. Mutta johdatusta tahi ei niin takaa napitettavaan yläosaan löytyi kuin löytyikin tyylillisestikin natsaava kangaspalanen!

Jääköön vielä varsinainen lopputulos yllätykseksi. ;)

OMPELUTTAA JA MAALATUTTAA

2011-10-31T10:17:00.009+02:00

Satunurkkaus

Taikan huoneen oven takana oli yksi maalaamaton seinänpätkä. Turkoosia maalia ei ihan riittänyt joka seinään. Makuuhuoneen seinään ostettua maalia jäi yli niin reilusti että maalasin "kuolleen kulman" ruskealla. Tummaa elävöittämään sabluunoin bambin ja kirsikkapuun oksan. Yläilmoihin ilmaantuu vielä ehkä lentäviä lintuja. Piilossa ollut ja vähälle huomiolle jäänyt rojunurkka on nyt varmaankin koko huoneen paras paikka mm. satuhetkiin ison lattiatyynyn päällä!

Päiväpeiton uusi elämä

Purin joskus kauan sitten tämän 90-luvulta olevan leopardipäiväpeiton puuvillakankaan. Ajatuksena oli alunperin tehdä kankaasta takki, mutta koska mekkoja ei ole tällä hetkellä mitenkään liikaa niin kisumekkohan tuosta tuli. Meooww! En omista tällä hetkellä saumuria, mutta kohtuusiistiä jälkeä tuli ompelukoneellakin.

Kaula-aukon ja hihansuiden reunoihin virkkasin pitsit ja satiininauhasta kiristysnyörin. Mekko huutaa vielä vyötä tai kuminauharypytyksen tapaista rinnan alle. Taidan alkaa virkkailemaan mustaa edestä napitettavaa vyötä...

***

Viikot vilahtelevat niin nopeaan ettei meinaa tajutakaan. Koitan saada tartuttua projekteihin aiempaa tarmokkaammin, mutta yhä joutuu toteamaan että paljon jää vain suunnitelman tasolle. Tyydyn tekemään lähinnä käsitöitä, joita on helppo jatkaa ja keskeyttää. Vielä tässä kotona ollessa haluan kuitenkin aloittaa lastenkirjaprojektin. Haaveena olisi tehdä kristillisiä kirjoja lapsille ja nuorille. Piirtäminen ja maalaaminen vaan on jäänyt koska vaatii pidempiaikaista keskittymistä ja on ollut mahdotonta löytää sellaiseen kunnollisia hetkiä.

Toissaviikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa pelastusarmeijan "Ilta särkyneille"-kokouksessa ja oli todella mahtava kokous! Vaikea sanoin kuvata millainen yhteys siellä vallitsi ja pystyi kokemaan valtavaa lohdutusta ihmisten kanssa. Jäi mieleen puheissa miten uskovat monesti kulkevat toistensa ohi vaikka pitäisi tarpeen mukaan itkeä itkevien kanssa ja käydä kohtaamassa niitä jotka jäävät helpommin sivummalle, kuka mistäkin syystä.

Omin sanoin kerrottuna puheesta napattua:

"Kun minulla oli ahdistavinta ja olisin kaivannut muilta uskovilta tukea ja lohtua niin minulle sanottiin vain; 'Ei sinulla ole oikeasti mitään ongelmia. Unohdat nyt vain omat murheesi ja menet kadulle jakamaan traktaatteja!'... Pitäisikö minun muka hylätä lapseni kotiin ja lähteä kaduille kun minä tarvitsisin tukea että jaksan perheeni kanssa?"

Oli voimauttavaa käydä rukouspalvelussa ja vuodattaa omalta sydämeltä pitempään painaneita asioita joissa en ole kokenut kovin monelta saaneeni vastakaikua enkä oikeastaan odotakaan saavani koska kyseessä on niin henkilökohtaisia asioita. Tuolla todella pystyi kokemaan uskovien välisen avoimuuden ja rakkauden. Se oli koskettavaa.

Monesti kuulee tosi taitavasti sanoitettuja väkeviä saarnoja, mutta todellinen käytännön diakoniatyö jää toteutumatta. Pelastusarmeijan tunnuslause: "Saippuaa, soppaa ja sielunhoitoa" edustaa käytännössä jotain sellaista konkreettista kokonaisvaltaista ihmisen kohtaamista. On helppo keskittyä vain rukoilemaan toisten puolesta, tekemättä mitään arkista ja tylsääkin toisen auttamiseksi.

Aihetta sivuten, järkytyin kun luin paikallisesta sanomalehdestä artikkelin jossa kolme perheenäitiä kauhulla päivittelivät lastensa turvallisuuden olevan uhattuna kun asunnottomille rakennetaan heidän kotinsa lähettyville asuntola. Nuo asenteet pistivät todella surulliseksi. Hyväosaiset siirtävät lapsilleen asennetta että huono-osaiset ovat kaikki vaarallisia rikollisia ja että heitä pitää karttaa ja sulkea jonnekin näkymättömiin ettei vain itse joudu vahingossakaan näkemään ihmiselämän epäkohtia.

Tässä kohtaa näin sieluni silmin Jeesuksen itkevän...

TURKOOSIIN EI KOSKAAN KYLLÄSTY

2011-10-21T21:58:00.004+03:00

Kävimme katsomassa vastikään Aki Kaurismäen Le Havren ja entisestään innostuin taas turkoosin ja punaisen tunnelmasta. Melkein tuntuu jo ihan vitsiltä kun näkee jossain turkoosia ja punaista. ;)

Asettelin ja tulostin eskari-ikäiselle keskimmäiselleni sirkusfonteista aakkos- ja numerotaulut. Epäilen fontin kyllä olevan vähän epäselvä lapselle oppimismielessä...

Tämä auto on täysi mysteeri! Noin kuukausi sitten löysin auton ulkovälinevarastosta työnnettynä meidän ulkolelukassiimme. Kukaan ei ole autoa itselleen kysellyt joten suhtaudumme siihen kai lahjoituksena.

ROMULOOTAN LÄKSIÄISET

2011-10-20T15:54:00.005+03:00

Minustakin tuli sitten nyt moderni aikalainen kun siirryin läppärin käyttäjäksi. Nettiyhteys on ollut lähes toimimaton entisellä pöytäkoneellani, joten nettilakkoilua on tullut harrastettua pakon sanelemana. Miehen läppärillä netti on toiminut suht moitteettomasti, mutta pöytäkoneellani hyvin kehnosti.

Tässä oli kuitenkin selkeää johdatusta kun mieheni siskon läppäri teki tenät ja uuden koneen alta kyseinen läppäri rantautui meille miehen fiksattavaksi. Nyt on täysin toimiva peli ja henkilökohtainen portti läppäriaikakaudelle avattu...

Vähän skeptinen olen kyllä läppäreitä kohtaan ollut. Ensinnäkin niiden kestävyyden ja koneiston laajennettavuuden vuoksi. Mutta onhan se hienoa kun ei tarvi enää potkia ja törmäillä isoon romulootaan pöydän alla! Tilaa vapautui ympäriltä muuhun puuhasteluun.

LOMAN AVAUS

2011-10-15T23:27:00.004+03:00

Esikoiseni täytti 9 vuotta ja juhlistimme synttäreitä HopLopissa. Ei mennyt kylläkään niinkuin Strömsössä vaan oli ehkä tähän asti kaoottisimmat synttärit. ;) Oli vähän rahastuksen makua. Palvelukin hieman alitti odotukset, mutta pääasia että päivänsankari tykkäsi.

Eihän nuo valmissynttärit ole yhtään persoonalliset, mutta kun en tunne olevani oikein pitoemännäksi syntynyt niin piti tuota kokeilla. Nyt kun on vähän vertailukohtaa niin taidan seuraavan kerran sittenkin kokeilla leikkiä sitä pitoemäntää...

Pojilla alkoi myöskin syysloma. Sikäli esikoisen synttärit osuu oivaan kohtaan syysloman avaukseksi! Itselläni on syysloman ajaksi kirjattuna ylös monia roikkumassa olevia projekteja. Vaikka lomille ei suositella listojen laatimista niin teen nyt itselleni vain palveluksen kun ajattelin pitää ajallisesti aempaa organisoidumman loman. Kun nimittäin en ole arjessa kovinkaan hyvä organisoimaan. Asiat aina unohtuu ja kasaantuu. Nyt vietän hetken lapsetonta aikaa joten sitä todella arvostaa ja siitä haluaa ottaa kiinni!

Niin, ja jos pääsisi lomalla seurakuntien kokouksiinkin. Siitä on taas pieni ikuisuus kun olen missään käynyt. Seurakunnassani alkoi 3 kuukauden opetuslapseus-koulutus, joka kiinnostaisi, mutta johon en pysty mitenkään sitoutumaan koska kovin myöhäiset ilta-ajankohdat eivät vaan perheelliselle sovi. Jos joku näkisi iltahäslingit meillä niin ymmärtäisi miksi... On vaan tyydyttävä menemään satunnaisesti niihin tilaisuuksiin joihin sattuu pääsemään.

Kaipaan hirveästi parempaa seurakuntayhteyttä, mutta olen vähän huono rakentamaan sellaista...

KALAKYLVYSSÄ

2011-10-14T09:38:00.008+03:00

Nuuskamuikkusen kalastussetin kalat on saavuttaneet suosion kylpyleluina. Ongesta viis... ;) Tosi aidon näköisiä ja aidon oloisesti uivia kaloja!

Taustalla mustasta kontaktimuovista askarreltu sadepilvi. En tiijä onko vähän turhan kliseisen hipsteriä artsufartsua, mut sopi vaan hyvin kylpyammeen ylle. Vielä suunnitellaan lasten kanssa lisää juttuja ankean peltiseinän elävöittämiseksi.

Raamatullisesti pisaroista tulee mieleen positiivisesti siunausten sade. Minusta on jotenkin ihana ujuttaa tuollaista symboliikkaa sisustukseen muistuttamaan itseä ja muita päivittäisissä askareissa Jumalasta.

Hippiaikakausi on ohi. Siispä värjäsin pesukonevärillä pari satsia kirjavia tunikoita ja paitoja ruskeiksi ja mustiksi. En vaan oikein osaa pitää enää kovin monenkirjavia vaatteita. Ehkä olen aikuistunut ja tylsistynyt pukeutuja? Värejä on kyllä liikaakin kaikkialla muualla kodissa... Turkoosi, musta, ruskea ja violetti taitaa vaatteissa olla niitä eniten itseni näköisiä värejä monien kokeilujen jälkeen. On ihanaa kun on vihdoin alkanut löytyä se omin värimaailma!

PERUSMOTIIVIEN TARKASTELUA

2011-10-09T13:01:00.007+03:00

Sain tässä jokin aika sitten kuulla aika suoraan kunniani eräältä uskonsiskolta kuuluisan monopolinettisosialisointiverkoston kautta että olen pinnallinen materialisti. Se on ihan totta ja kyllä kirpaisi tajuta se todenteolla toisen suusta kajautettuna! 

Minä olen aina rakastanut ihan liiallisuuksiin asti kauniita juttuja. Tunnustan sydämeni helposti kiinnittyvän materiaan. Kaikenlaista haalii aina kuin huomaamattaan ympärilleen.  Uskoontuloni jälkeen olen paininut kohtuuskäsitteen kanssa suhteessa materiaan. Onko minulla oikeus nauttia jostain mukavuuksista jos tiedän että ihan lähipiirissä, lapsiperheissä kärsitään vaikeista taloudellisista ahdingoista siten että jääkaapissa on vain valo? Tottakai se herättelee tarkastelemaan omaa tilannetta... että voisiko uhrata "kotoiluun" panostetun ajan vähempiosaisten eduksi.

Raamattu käskee ihmistä kuolettamaan itsensä jotta voisi olla todellinen uskossa palava Jeesuksen seuraaja. Muutoin ihminen palvelee pohjimmiltaan vain itseään ja omia tarpeitaan ja muitakin ihmisiä vain tietyistä motiiveista.

Onkohan suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa yhtäkään uskovaa joka oikeasti haluaisi luopua kaikesta saamastaan mukavuudesta ja "turhasta" elintasosta ja lakata himoitsemasta sellaista? Elää vain antamisen ja auttamisen ilosta, vilpittömästi MUITA varten...

Väitänpä että omasta sukupolvestaan jokainen on täysin aikansa ja kulttuurinsa kasvatti ja olen sattunut syntymään aikaan jossa ihminen on mukavuushaluinen, erinäisille "silmäinpyynnöille" herkäksi kasvanut ja kasvatettu kuluttaja. Se mikä oli ennen työn takana ja mistä oli puutetta, on nykyään itsestäänselvyys ja peruselämäntapa. 

Kuitenkin ihminen on sielultaan yhä sama kuin aikojen alusta ja maailmassa ei ole mitään asioita jotka voisivat tuoda elämään täydellistä tyydytystä paikkaansa etsivän ihmisen tiedostettuun tai tiedostamattomaan tyhjyyteen. Jeesuksen antamaa iloa, yliluonnollista sydämen rauhaa ja elämän tarkoituksellisuuden täyttymystä ei voi mikään maailmallinen korvata.

Jeesus sanoi:

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän  kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden,  hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" (Mark. 8:34-36)

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,  missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään  eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." (Matt. 6:19-21)

Paavali sanoi:

"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja  kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että  näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:12-13)

SUMUISET HETKET

2011-10-08T20:41:00.002+03:00

Pelargonit kukkivat edelleen keittiön ikkunalla. Olen selvästi tylsä kukkaihminen. ;) Pelargoni on milteinpä ainoa kukka johon olen tykästynyt ja värinä vuodesta toiseen aina se sama aniliinin punainen!

Rakastan työhuoneen isosta ikkunasta rinteeseen avautuvaa mäntynäkymää. Eräänä sumuisena aamuna nuo männyt todella lumosivat.

Viimeöinen mieliteko oli kuvata olohuoneen valoverhon läpi katulampun valossa kajastavat pelargonit. Varjot näyttävät niin unenomaisilta.

KUUSIKIN VOI KUKKIA

2011-10-08T01:13:00.007+03:00

Pojut suihkun jälkeen

Jee, saatiin vihdoin kauan kaivatut lukulamput laitetuksi! Kyllä on nyt ihanaa lueskella ja neuloskella lämpöisessä pesässä sateen ropistessa ulkosalla.

Ikuinen luova kaaos kirjahyllyn tuollapuolen...

Ruma harmaa melamiinipäällysteinen hyllykkö sai uuden ilmeen Tokmannin puukuvioidulla muovilla. Vain ajan kysymys kuinka kauan tarrapäällystetty pinta TOSIelämässä kestää, etenkin poikien huoneessa!

Näyttääkö nää liikaa joulukuusilta? Minä kun ajattelin että sadussa voisi kuusikin kukkia...? Puutyynyjä tulee vielä lisää eri kokoisia- ja muotoisia. Oli mielessä visio että sängynpäällinen olisi kokonainen satumetsä!

VIOLETIN VIMMA

2011-10-01T21:24:00.008+03:00

Olen tainnut löytää violetin. Värin jota aiemmin en osannut oikein lähestyä.

Vireillä on muutama isompi neuletyö, mutta välityönä tekaisin nopean peruspipon kimaltelevasta Rose mohair lux-langasta. Tuo lanka niin kuumotteli kaupan hyllyllä! Samasta langasta syntymässä myös Taikalle neulemekko. Pientä hohtoa arjen keskelle.

Kuvia menneen kesän helteiltä, entisen kodin parvekkeella. Oli aika outoa neuloa villatakkia kuumana kesäpäivänä. ;)

Luonnossa on hienoin sisustus!

En jaksa lakata ihastelemasta noita puiden sammaleisia pintoja.

"...Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.

Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa..."
(Ps. 111:2-3)

TASOITTUMISTA

2011-09-30T20:58:00.009+03:00

Trööt! Kas, kirjoitanhan minäkin vielä täällä... Tämä tuntuu suorastaan oudolta. Kaikki ottaa näköjään joskus aikansa. Kyllä tässä on aikalisää tarvinnutkin, vähän kaikessa!

Uusi elämäntilanne ja muutto kesän aikana uuteen asuntoon. Nyt vasta tuntuu että edes vähän on jokin tasoittunut. Elämä kun on ollut juurikin yhtä sumussa sukeltamista. Pää täyttyy juoksuista ja erilaisten päivämäärien muistamisista arjessa kolmen lapsen (kahden erityislapsen) kanssa. Ja minulla kun ei mikään kovin kehuttava numeromuisti ole! On toimintaterapiaa, erilaisia palavereja, koulupsykologilla käyntejä, lääkäriaikoja ja ties mitä. En ole osannut odottaa äitinä kaikkea mitä on tullut vastaan ja kyllä on kysynyt puolisoltakin ymmärrystä ja hermoja sopeutua kaikkeen tähän ei niin ruusuiseen elämään, mutta ei voi sanoa kuin että maailman ihanin ja hienoin mies!

Asumme siis nyt seurakunnan asunnossa - hieman edellistä isommassa - josta mieheni sai vihiä puskaradion kautta koska työskentelee seurakunnan taholla. Tässä olemme viihtyneet oikein hyvin, joskin miltei katutasossa asuminen on vaatinut hieman henkistä sopeutumisaikaa. Meno kun ei vilkkaan kadun varrella ole aina ihan kaikkein rauhaisinta...

Muuttohässäkkää.

Kylpyamme! Luksusta nykyään!

Uusi keittiökin on vaatinut sopeutumista. Varsinaista tiskipöytää ei ole ja keittiö kokonaisuudessaan on edellisen asunnon keittiötä pienempi.

Hieman entistä pienempään olohuoneeseen saimme mahdutettua keinutuolin ja kirjahyllyn! Kerrankin paikka jossa on houkuttavaa lueskella.

Taikan huoneen vieressä on pienen pieni kakkosvesssa.

Taikan huoneen seinä maalattiin heleän turkoosiksi ja Taikan omaisuutta on nykyään puolisoni entinen minijääkaappi jolle ei löytynyt mitään käyttöä...

Taika keittiössään.

Isoin peräkammarihuone jaettiin korkealla kirjahyllyllä ja ikkunallinen puolisko on valoisa työhuone ja hämärämpi tunnelmallinen makuulooshi. Kuva ei tuo oikeuksiinsa huoneen kokonaistilavuutta mutta tilaa on kyseisessä huoneessa aika ruhtinaallisesti!

Pikkuvessaan koottiin nostalgisia muistoesineitä ja sukukuvia.

MUISTOT SUIKALEINA

2011-03-13T16:32:00.008+02:00

Kasassa on jo alustavasti mukava määrä kudetta, mutta lisää tarvitaan. Matosta pitäisi tulla noin 160x200 cm kokoinen. Turkoosin ja ruskean sävyisiä kankaita on pengottava jostain lisää. Pääsisipä jo virkkaamaan!

Tarvetta on myös erilaisille säilytyskoreille, joita haluaisin kuteesta virkkaamalla toteuttaa. Mattoprojektin odotellessa jatkumista siirryn viipaloimaan muun värisiä kankahia koreja ajatellen. Alkaa jo vähän puuduttaa tuo repiminen ja keriminen, vaikka tavallaan se on rentouttavaakin. Se palkitsee sitten kun pääsee parvekkeelle virkkaamaan kevään lämmetessä.

* * *

Olen löytänyt käsitöille uudistuneen merkityksen  rukoushetkenä Herran edessä.  Se tuntuu luontevalta  ja rauhoittavalta ajalta omistaa ajatukset  ja sydän Jumalan kasvojen edessä olemiselle ja huolien purkamiselle. Levätä Pyhän Hengen hoidossa.  Samalla tuntee kädentaidoillaan ylistävänsä Jumalaa.

"Mitä teettekin tehkää se täydestä sydämestänne niinkuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille." (Kol. 3:23)

Haluaisin antaa yhä enemmän Jumalan ottaa kaikki taitoni käyttöönsä. En koe tekeväni mitään enää vain koska minä haluan... Kaikella on oltava syvempi tarkoituksensa. Minulle on annettu luovuus ja kädentaidot. Niiden haluaisin olevan välineenä yhä enemmän myös evankeliumin työssä tulevaisuudessa.

KIERRÄTTÄEN KEVÄÄSEEN

2011-03-02T20:28:00.004+02:00

Aloitin rankat kangasvarastojen karsintatalkoot ja surutta ylimääräiset parempaa käyttöä vaille jääneet kangasläjät revin matonkuteeksi. Kesäprojektina olisi virkata matto mm. lastenhuoneeseen. Väreinä turkoosi ja ruskea. Mitä kaikkea kuteista keksiikään tehdä!

Rikkonaiset jouluvalot, jotka olivat lentää roskiin, mutta tuli mieleeni että tuosta johdostakin voisi virkata jotakin! Ja muovisista tähdistä voi loihtia vaikka koruja.

TULENLIESKARAITOJA

2011-02-18T12:23:00.003+02:00

Aloitin tekemään Taikalle kevääksi neulemekkoa (tai oikeastaan toppia...) tico tico-langasta. Upean liekehtivät nuo värit. :) Ehkä itse kaipaisi vähän epäsäännöllisyyttä noissa raitojen vaihtumoissa. Säännölliset raidat mielestäni vähän latistavat värien elävyyttä ja mielenkiintoisuutta.

Ei kyllä malttaisi lopettaa neulomisia kun on alkuun päässyt, mutta melko katkonaisesti on edenneet puikkopuuhat viime päivinä. Vuorokauden tunnit eivät tunnu kunnolla riittävän käsitöille, mutta aikaa on silti hetkittäin pakko repiä vaikka yöllä jotta saisi edes jotenkin toteutettua itseäänkin...

Mahataudin väsyttämä pikkupotilas.

Myös Yrjöherra on vieraillut kausittain meillä. Uhriksi joutui tällä kertaa lapsista keskimmäinen, Tenho.

Oli aika mielenkiintoista itselläni kun vielä paria päivää ennen häitä olin mahataudin heikentämä ja vienoa kuumeilua jatkui vielä lähelle hääpäivää. Oli todellakin Jumalan armoa että juuri ennen häitä tulin terveeksi! Muutoin olisi joutunut varmaankin siirtämään hääpäivää. Kaippa siinäkin vähän koeteltiin uskoamme... ;)

AAMUN RUUSUNPUNAISESSA VALOSSA

2011-02-17T13:56:00.004+02:00

YSTÄVYYDEN ILOA!

2011-02-14T09:58:00.003+02:00

"Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä."

(Sananl. 17:17)

TAIKAA MONESSA MUODOSSA

2011-02-12T23:23:00.003+02:00

Häälahjaksi saamiamme mustavalkoisia Taika-lautasia.

Ajattelin että kerään vähän kerrassaan tuota mustavalkoista astiastoa ja joskus isona Taika saa itselleen nimikkoastiaston. :)

Taika seikkailulla olkkarin sohvan värikkäässä ihmemaassa.

Tässä kuva hetki sen jälkeen kun Taika oli ehtinyt napata ruokapöydän kulmalle unohtuneen margariinirasian ja liukasteli rasvaisena lattialla. Maistuikin ilmiselvästi... suupielistä ja käsistä päätellen. ;)

UUSI JÄRJESTYS

2011-02-11T21:25:00.004+02:00

Oli ihan pakko kokeilla nyt monen muun esteetikon tavoin kirjojen järjestämistä hyllyyn väreittäin. Mies ehti jo puuskahtaa "naiset..." ;)

Yhteenmuuton ja puolison tavaroiden ja kirjojen myötä hyllytilaa tarvitsee rutkasti lisää. Eteiskäytävän toiselle seinustalle on suunnitteilla koko seinän mittainen kirjastoseinämä.

Pojat olivat jo odottaneet uutta lisäsänkyä työhuoneeseen. Nyt kelpaa vähän rennommin neuloskella, virkutella ja lueskella päivänvalossa. Ja jossain vaiheessa Taikakin tulee tarvitsemaan kunnon sänkyä...

Krassit nousevat aamun valossa.

YHTEINEN ALKU

2011-02-07T14:24:00.004+02:00

5.2. 2011

HÄITÄ JA HERKKULANKAILUJA

2011-01-29T18:10:00.009+02:00

Prismassa oli s-etukorttiale langoissa ja pakko oli käydä kahmasemassa muutamia vastustamattomia keriä lähestyvän kevään iloksi!

Ensi lauantain, 5.2. jälkeen alkaa jälleen elo aviovaimona uudessa avioliitossa. Olo on hyvin rauhallinen koska entinen elämä on hionut aikalailla. Usko on uudistanut kaikin tavoin motiivejani elämässä ja Jumala on osoittanut rakkautensa hyvin suurilla siunauksilla, joita en omasta mielestäni olisi edes ansainnut! Kyllä se saa mielen nöyrän kiitolliseksi ja sydämen täyteen ylistyslauluun.

"Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." (Ps. 40:2-3)

LUMEN ILOT JA SURUT

2011-01-27T00:51:00.004+02:00

Vaikkei varmaan asianomaisia niinkään naurattanut, niin tuo vanha pariskunta ahertamassa lumeen hautautuneen asuntovaununsa kimpussa oli aika hassun hellyyttävä ilmestys. :D

TUNNUSTUSTA...

2011-01-26T23:44:00.003+02:00

Lumppumaakarilta sain tämmösen. Kiitän. :)

Koska olen ollut niin pitkään blogimaailmasta pihalla niin en nyt osaa oikein jaella tunnustuksia erityisemmin kellekään. Hienoja blogeja on niin pilvin pimein!

KOOLAUSVIMMAA JA KIRJAHYLLYHAAVEITA

2011-01-19T11:48:00.007+02:00

Kun olen taas pitkästä aikaa lankoihin hurahtaneena niin iski vimma kokeilla Kool Aid-mehujauheita lankojen värjäykseen. Lankojen värjäys onkin minulle ihan uusi aluevaltaus. En ole kerän kerää ikuna värjännyt. Moniväriset langat kiinnostavat erityisesti.

Toinen haave olisi järjestää olkkariin kirjahyllynurkkaus joka olisi pyhitetty pelkästään hengellisille kirjoille. Ja haluan maalata hyllyn ehdottomasti eteerisen turkoosiksi!

Heh, kihlattuni kanssa katsoimme tässä hiljattain putkeen kimaran Aki Kaurismäen leffoja ja monessa leffassa on oma tunnusomainen punainen ja turkoosi väriteema! Tuo kombinaatio viehätti ja ajattelin viljellä samoja värejä kodissamme siellä täällä. "Siitä se idea sitten lähti..." :D

UUSI KEINUTUOLI

2011-01-18T18:07:00.002+02:00

Ennen kokousta sain vanhemmiltani vanhan keinutuolin. Keinutuoli oli joskus maalattu valkoiseksi, mutta maalattiin taas oikeaoppisesti mustaksi niinkuin tuon kuuluu originaalisti ollakin. Tosi kiva, suoralinjainen tuoli. Tykkään kovasti. :) Muodostunut jo olkkarin lemppari iltaneuloskelu ja virkkailupaikaksi!

Välillä tuntuu että olen jo mieleltäni ihan mummo ja ihan iloinenkin siitä! En ite pelkää ees vanhenemista kun vanhana saa olla sellainen kuin on. Parasta on vaan jumittaa, nyhertää lankojen kanssa ja kuunnella saarnoja. :D

KOTIKOKOUS MEILLÄ 15.1.

2011-01-16T16:05:00.004+02:00

Upea, siunattu ja voimallinen kokous oli eilen! Vaikka lasten kanssa kaikenlaisten asioiden järjestäminen tuntuukin joskus erityisen työteliäältä, mutta kyllä nyt huomaan että tuon kokouksen järjestäminen oli Jumalan suurta suunnitelmaa. Kaksi ihmistä sai antaa kokouksessa elämänsä Jeesukselle! Kiitos Herralle. <3

LEIVONMÄELLÄ 8.1. 2011

2011-01-13T19:19:00.004+02:00

Käytiinpä ennen kokousta meidän kotonamme, Nissisen Sepon ja vaimonsa Arjan luona Leivonmäellä. :)

Siinä kokousporukka rukoilee minun ja puolisoni puolesta. Rukouksen aikana keskimmäinen rukoilijoista sai niin paikkansa pitäviä näkyjä elämästämme että puolisonikin ihmetteli suu auki! Kukaan muu ei sellaisia asioita voi tietää kuin me itse, kun ei olla kellekään kerrottu, mutta ihan positiivisia asioita ne olivat mitä näyssä oli! :D

ENSIMMÄINEN KOTIKOKOUS

2011-01-06T03:41:00.004+02:00

Olen järjestämässä ensimmäistä kertaa hengellistä kotikokousta. Kokousta tulee pitämään vapaakirkollinen evankelista/sielunhoitaja Seppo Nissinen vaimonsa kanssa.

Tämä kokouksen alusaika on ollut todella ihmeellistä! Ennenkuin olen ehtinyt edes kunnolla kutsua ihmisiä kokoukseen niin olen saanut yllättäviä yhteydenottoja ja kokenut yllättäviä yhteentörmäyksiä Jeesusta elämäänsä etsivien ihmisten kanssa. Tällä kokouksella on selvästi tarkoitus Jumalan suunnitelmassa. On todella siunaavaa nähdä ihmisiä joita Jeesus paraikaa kutsuu. <3

YKSIVUOTIAS!

2011-01-03T12:05:00.002+02:00

Synttäriprinsessa valtaistuimellaan. Eilen 2.1. tuli 1v täyteen.

TÖTTERÖHATTU

2011-01-02T13:03:00.003+02:00

Aloin hetken mielijohteesta virkkaamaan juuri ennen joulua tätä aniliininpinkkiä myssykkää. Ei ihan joululahjaksi ehtinyt, mutta valmistui kuitenkin. Hattu odottelee vielä sisäänsä fleece tai karvavuoria.

Pitää vähän elvytellä taas pitkästä aikaa lankojen kanssa puuhastelua. Innostukseni niiden kanssa on niin satunnaista ja tyssää yleensä ennen kuin ehdin saamaan mitään valmiiksi. On tuota omaa aikaakin niin minimaalisesti että kaiken mitä tekee, haluaisi saada valmiiksi heti siinä hetkessä.

Kärsivällisyyttä Jumala voisi minulle vielä enemmän opettaa ja kyllä rautaisempia hermojakin tarvittaisiin...

SIUNATTUA VUOTTA 2011

2011-01-01T17:34:00.002+02:00

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen  uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?" 

(Jes 43:18-19)

OMITUISIA VEKOTTIMIA

2010-12-31T01:21:00.003+02:00

Iso mieskin muuttuu pikkupojaksi kun saa kivoja leluja eteensä. ;)

LAPSUUDEN RUNOJA

2010-12-30T11:14:00.003+02:00

Joskus eka tai tokaluokkalaisena on tullut rustattua tällaisia. Nuo on jotenkin niin liikuttavia että tulostan ja kehystän nuo tauluiksi Taikan huoneen seinää somistamaan. :)

KIRJAHYLLYN SIIVOUSTALKOOT

2010-12-27T21:36:00.003+02:00

Yhä enemmän kirjahyllyssä tilaa ovat raivanneet erilaiset hengelliset kirjat. Oikeastaan vasta nyt on tullut tarve varsinaisesti siivota hyllyistä kirjoja joiden arvomaailma ei edusta enää elämäni nykytilannetta. Onko tuo sitten tarkoittanut sitä että jotenkin on halunnut alitajuisesti pitää kiinni joistain entisen elämän synnillisistä tai epäsuorastikin tai piilevästi synnillisen elämän puolestapuhuvista elementeistä?

Jokatapauksessa nyt olen valmis luopumaan kaikesta mikä muistuttaa jostain sellaisesta mitä en pysty enää uskon pohjalta allekirjoittamaan. Pois siivottavien kirjojen mukana lähtee myös vuoden 1992 raamatunkäännökset, joita olen itse uskoni alkuajat lukenut, mutta havahtunut nyt käytännössä siihen tosiasiaan että kyseisen käännöksen lukeminen sekoittaa ajatuksia koska kirjoitukset ovat kömpelösti rautalangasta väännettyjä.

Kaikenkaikkiaan enemmän pitäisi lukea kirjoja mitä tähän asti on perheen parissa ehtinyt. Se on valitettavaa, mutta osittain myös omaa laiskaa organisointikykyä. Väsyneenä sitä tekee mieluummin kaikkea turhanpäiväistä...

RETROLÖYTÖ

2010-12-27T18:33:00.006+02:00

Kihlattuni vanhempien luota löytyi hänen lapsuudenaikainen antiikkinen rakentelusarja. Aika helmi! Pojat olisivat tuosta innoissaan mutta heidän käsiinsä tuota ei parane vielä antaa koska he hukkaisivat osia...

***

Punavalkoisia purnukoita ja kippoja on jostain tiedostamattomasta syystä kerääntynyt... Puoliskoni nikkaroi keittiöön niille oman hyllyn.

ERILAINEN JOULU

2010-12-27T16:48:00.006+02:00

Intouduin taas jatkamaan blogin pitämistä. Elämä on muuttunut kaikin puolin sen jälkeen kun tulin uskoon viime keväänä. Jumala johdatti elämääni ihanan miehenkin ja olen menossa naimisiin vuoden alkupuolella.

Koska tämä joulu oli ensimmäinen jouluni uskossa ja vietin joulua ensimmäistä kertaa kotikaupunkini ulkopuolella, kihlattuni vanhempien luona sekä tämä oli myös Taikan ensimmäinen joulu, niin tämä joulu tuntui erityiseltä meidän perheessä.

Elän elämääni nyt täysin erilaisin motiivein kuin koskaan aiemmin. Olen saanut kokea todella ihmeellistä Pyhän Hengen johdatusta ja Jumalan ihmeitä lyhyen uskossaoloaikani varrella. Jeesus on ehdottomasti elämäni ainoa todellinen lohtu ja valo!

AAMU KEITTIÖSSÄ

2010-12-22T03:12:00.003+02:00

Aamun tunnelmaa. Inspiraationlähteenä taustan kasvin varjo.

SIRKUSVAUNUSSA

2010-12-22T02:30:00.006+02:00

Kihlattuni keksi loihtia vaatehuoneeseen Taikalle oman pikku looshinsa joten toteutimme sponaanisti idean ja lopputulos todella palkitsi! Tunnelma on kuin pienessä sirkusvaunussa.

Paljon tavaraa lähti kierrätykseen mutta mieluusti luovuin tavarasta jota oli säilytetty vain säilytyksen vuoksi! Nyt tuonkin pienen tilan sai luovuttaa todelliseen arkipäivän käyttöön ensimmäistä kertaa.

Eteisestä lähti vanha lipasto toisaalle ja nyt lastenhuoneen entinen valkoinen lipasto toimittaa entisen virkaa. Valoisampi on tunnelma näin.

Työhuoneeseen löytyi jouluverhoiksi kaapin kätköistä vanhat kirkaanpinkit batiikkivärjätyt verhot.

Keittiön joulukukka-asetelmia vähän kyhäsin. Muutoin joulukoristelumme on aika vaatimatonta...

Talviaamun lumo

2010-12-22T02:15:00.005+02:00

12.12. 2010

Pyhäpäivän aamun tunnelmaa makuuhuoneen ikkunasta. Vaikuttava haloilmiö lammen yläpuolella.

Uskon liekki (oikealla) ja Jumalan lupauksen sateenkaari!

Jumalaisen tunnelman kruunasi hiljalleen taivaalta leijaileva lumihile.

JOUTAVAA JA TURHAMAISTA

2010-09-18T02:30:00.002+03:00

VAISU KAUSI

2010-09-14T14:44:00.004+03:00

Mielenkiintoni bloginpitoa kohtaan on ajoittain ollut hieman vaisua ja olen miettinyt etten uhraa enää enempää aikaani tähän "harrastukseen" koska pitemmän aikaa on ollut tiukkaa kamppailua mihin aikansa käyttää. Suoremman puoleiset sosiaaliset mediat on olleet hetkittäin ainoa ikkuna ulkomaailmaan kun päivät on lasten kanssa olleet hektisiä.

Nyt kuitenkin teen taas hetkellisen paluun tähänkin mediaan ja ulkoistan kertynyttä kuvasaldoa maalimalle. Kahtotaan miten tämä hommeli pysyy taas hengissä tästä eteenpäin..

LOPPUKESÄN MUISTOJA

2010-08-13T08:05:00.003+03:00

PYÖRITTELYÄ

2010-07-11T04:36:00.003+03:00

Käväisin kaverin kanssa Tampereen Ikeassa..

Sensuroimatonta materiaalia. ;)

Koska tyttäreni lähestyy kovaa vauhtia kävely- ja räpellysikää niin laitteet oli pakko saada jo mielellään ennakkoon piiloon yli-innokkailta käsiltä. Pari ps-kaappia oli käytännöllisin ratkaisu tarpeisiimme.

Entinen tv-taso löysi paikkansa työhuoneen ikkunan alta lasten askartelutasona/penkkinä/kukkapöytänä tai missä käytössä nyt kulloinkin sattuukaan olemaan..

Ja työhuoneen ikkunan alla ollut entinen romppuhylly taasen toimii parvekkeella kukkailutarvikkeiden majapaikkana.

Ikeasta tarttui mukaan myös pari mahtia kangaspalaa.

TÄYDELLISIÄ PÄIVIÄ

2010-07-05T02:27:00.002+03:00

HELMIHOMMELEITA

2010-07-05T01:45:00.003+03:00

Piristystä päivään. Suviksien kuuntelun ohessa värkkäsin pronssista valettuun ronskiin ristikoruuni uuden helminauhan. Tuli aika aurinkoinen. :)

Hajonneesta vanhasta helmikorusta napatut helmet pääsivät keikkumaan korviksiin. Noilla voisi nousta varmaan jonkinmoinen vonkalekin joesta.. ;)

"PIMP MY BIBLE"

2010-07-02T20:52:00.002+03:00

Raamattu joka sai uudet kannet joku aika sitten. Tuo lintukangas jotenkin vain vaati päästä kansikankaaksi.

HÄTÄ KEINOT KEKSII

2010-06-25T06:03:00.005+03:00

Vastavalosuoja paperista!

Köyhää meininkiä mutta toimii. ;)

Olen ollut hyvin saamaton kun en ole tuotakaan kapistusta saanut aiemmin hommattua linssin päähän.. Noh, jos nyt kelpais reissussa huseerata kämmin kaa.

LOMAFIILIS

2010-06-24T18:26:00.003+03:00

KESÄKUUN HETKIÄ

2010-06-21T04:08:00.002+03:00

NEITI KUIN NUKKE

2010-06-15T20:28:00.003+03:00

Taika 6kk

LEMPIKIRJA

2010-06-15T03:55:00.001+03:00

VILAHDUKSIA

2010-06-02T23:52:00.003+03:00

Hetkosia viime kuukausilta.

MULLISTUSTEN AIKA

2010-06-01T01:18:00.009+03:00

Koska tämä on elämääni yleismaallisesti käsittelevä blogi niin voinen kirjoittaa tänne myös eräästä suuresta mullistuksesta joka yllätti minut vähän niinkuin puun takaa. Viime kuun puolivälissä koin nimittäin uskoontulon ihmeen. Tuo hetki muutti ajattelua ja suhtautumista elämään aikalailla. En koskaan voinut kuvitellakaan kokevani mitään sellaista.. Minä vanha hippi, Jumalan pakoilija joka olen keskittynyt vain maallisten ilojen keskellä karkelointiin.

Tuon hetken perusteella voin todellakin olla vakuuttunut että Pyhä Henki on todellinen. Olen saanut yllättäviä rukousvastauksia ja on tapahtunut pienoisia ihmeitäkin joita on aika vaikea sattumaksi tulkita!

Nyt olen tässä, menossa piakkoin kasteelle helluntaiseurakuntaan. Se tulee olemaan kyllä elämäni suurin juhla!

Tämä tilanne on jakanut kaverikuntaakin kahtia. Osa pitää seonneena ja osa huutaa jippii. No, nyt voin ainakin ilman sen kummempia tunnontuskia sanoa olevani rehellinen uskis. Yksi nimi vähemmän agnostikkojen luettelossa..

Niin, ja mullistuksestani huolimatta tämän ei ole tarkoitus muuttua jatkossa mitenkään erityisen uskopainotteiseksi blogiksi...

Näin täällä tällä kertaa.

Palavaa julistusta

LÄMMINTÄ OLI

2010-05-23T13:56:00.001+03:00

Männäpäivien tunnelmaa.. Pengotaan nyt sitten vanhoja kuva-arkistoja. :)

KUVATON KAUSI

2010-05-22T18:26:00.005+03:00

Blogi tulee olemaan jonkun aikaa kuvaton syystä että eilen lasten kanssa säheltäessä sattui pienoinen onnettomuus. Oli tilanne että tu
li äkkilähtö koneelta ja jalkani takertui huomaamattani pöydällä lojuneiden kuulokkeiden johtoon ja kuulokkeet kiskaisivat sitten mukanaan järkkärikameran lattialle selkäni takana. :/ Rikkihän se kamera siinä rytäkässä meni.

Jos se jotain lohduttaa niin onneksi kyseessä on jo vuosia vanha kamera ja "vain" harrastelijan järkkäri jonka rahallinen arvo on jo laskenut melkolailla pohjalukemiin. On ollut kyllä jo pitempään mielessä vaihtaa järeämpään ammattilaiskameraan ja ilmeisesti nyt tuli sitten pakosti se kohtalon hetki kohdalle.. Tosin ei tuo kovin mukavaa silti ole että tällaisissa merkeissä kameran joutuu uusimaan. Vanhan harrastelijajärkkärin korjaaminen on varmastikin rahallisesti aika kannattamaton urakka ja nyt tuota kameraa ei voi tuollaisenaan edes myydä kellekään.. no ehkä joku korjaustaitoinen kameranörtti voisi pilkkahinnalla tuon ostaa.. ?

Vakuutuksen kautta nyt ensin koitan saada kameran korjauskustannukset korvattua. Saa nähdä onnistuuko...

On tässä ollut kaikenkaikkiaan aika huonoa tuuria elektroniikan kanssa. Ensin meinasi kadota valokuvat kovalevyltä MUTTA se kovalevy alkoikin ihmeen kaupalla pyöriä tässä uudessa tietokoneessa! Arvatkaa vaan olinko onnessani?!

No, seuraavaksi hajosi sitten pyykinpesukone. Nukkasihtiin johtavasta putkesta bongasin kokonaisen kamman! Lapset varmaan jossain vaiheessa onnistuneet jostain rummun raosta ujuttamaan kamman uimaan koneiston syövereihin. Kone ei pessyt enää ihan normaalisti valkopyykkiä puhtaaksi. Oli tosin jo 10 vuotta vanha kone että varmaan jo muutenkin oli aika hankkia uusi pesukone.

Ja nyt tuo kamera! Noiden kuulokkeiden vikahan tuo koko onnettomuus oli. Tästä lähin kyllä tajuan pitää kaikenlaiset piuhat pois jaloista pyörimästä.

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Elämä ottaa joskus pois äkisti sen mikä aiheuttaa eniten addiktiota. Olikohan tämän tarkoitus saada minut pohtimaan että vietänkö aikaani vähän turhankin paljon linssin takana? ;)Ehkä nyt on aika keskittyä välillä muihin asioihin. Kameran sijaan ehkä inspiroidun enemmän luomaan kuvia myös kynällä ja pensselillä.

Ja tähän alle "tykkään tästä"- peukku. ;P

LANDELLA

2010-05-19T13:29:00.003+03:00

Eilen käytiin sukulaisten luona Saviolla. Ilma ei ollut kovin mairitteleva mutta valokuvauksen kannalta soi dramaattisempia sävyjä. Kaikenkaikkiaan piristävää välillä päästä kotikulmilta toisaalle ikuistamaan elämää.

TUNNUSTUSTA

2010-05-19T11:05:00.004+03:00

Sain Lumppumaakarilta tunnustuksen. Kiitos kaunis.

Olen ollut vähän laiska bloggaaja ja kommentteihin vastaaja joten tainnut vilahtaa miulta ohi noita aiempia tunnustuksia. Kiitosmaininta niistä kaikista jokatapauksessa näin jälkikäteenkin!:)

Muiden blogien seurailukin on tyssännyt miltei tyystin kun aikaa vuorokaudessa on yksinkertaisesti liian vähän tunteja ehtiäkseen ihan kaikkea...

KESÄISIÄ ASTIA-AARTEITA

2010-05-16T21:51:00.005+03:00

Esittelenpä tässä teillekin millaisia nostalgisia astia-aarteita olen saanut haltuuni viime päivinä! :)

Tämä ihastuttava kukkakulho on erään sukulaisen kuolinpesästä. Se suorastaan huusi päästä kesäparvekkeelle hehkumaan.

Paula-ystäväiseni lahjoitti perheellemme tällaiset juomalasi-ihanuudet. <3 Laseja on 5 kpl.

Tämä Arabian Polaris-astiasto on peräisin samasta kuolinpesästä kuin ylimmän kuvan kulho. Astiastoon kuuluu mm. puoli tusinaa leipä- ja ruokalautasia (syviä ja matalia), kastikekulho, kannu ja erilaisia tarjoiluvateja. Astiasto on miltei täydellinen kokonaisuus, vain kahvikupit puuttuvat!

Pidän tuosta raikkaasta kasviteemasta todella paljon. :)Uskomatonta saada tuollainen määrä ihania ja arvokkaitakin astioita ilmaiseksi!

VIHREÄ RÄJÄHDYS

2010-05-16T15:10:00.002+03:00

Yhdessä hetkessä luonto räjähti kukkaan.

ÄITEJÄ MUISTETTIIN

2010-05-11T15:04:00.006+03:00

Tämä mamma oli hyvin otettu Tiituksen koulussa tekemästään käsityölahjasta!

Tässä äidilleni värkkäilemäni kamerapussukka, joka somistettu äidin omalla nuoruuskuvalla. Kuva on tulostettu kankaalle silitettävälle siirtokuvapaperille. Kuvan kehystin rimpsunauhalla. Pussukan ulkokuori on ommeltu PUL-kankaasta vedenkestäväksi. Vuorikangas on  vanhaa retrokangasta. Kankaiden välissä vanulevypehmuste.

Itse digikamera oli se päälahja. Tähän päivään saakka filmijärkkärillä kuvannut äiti on aina hokenut "pitäs se digikamera vielä joskus hankkia" niin pakkohan se oli ostaa! ;) Ihan tuollainen peruspokkari tosin, mutta eiköhän sillä digikuvailun makuun pääse.. ainakin alkuun.

Ompeluhumala on nostanut päätään pitkästä aikaa noin muutenkin. Saas nähdä mitä kaikkea kivaa projektia tässä keksiikään hetkittäiseksi koukutukseksi. :)Tekemisterapiaa on kyl viime aikoina kaivannut erityisen intensiivisesti kun arki tuuppaa olemaan melkoista melskettä. On suorastaan ylellisyyttä jos saa edes hetkeksi alas istua.

OLIPA KERRAN VARPAAT

2010-04-28T12:51:00.002+03:00

KASVUN TAIKAA

2010-04-20T03:30:00.004+03:00

PIIRAKKAPERJANTAI

2010-04-17T18:12:00.001+03:00

Kaaoksen ja sähellyksen keskellä ehtii toisinaan myös leipomaan.

IHAN SOOSSISSA

2010-04-08T15:05:00.003+03:00

Pari päivää sitten sain ikuistettua Taikan ensimmäisen porkkanasosetuokion. Perunaa oltiinkin maisteltu jo päiviä aiemmin eikä niin innokkaasti se ollut maistunut mutta heti kun tuli porkkana kuvioon niin meinasikin mennä puoli purkkia kerralla vaikka tarkoitus oli ensialkuun maistella vain muutama lusikallinen. ;) Lusikankin nappasi kädestäni ja otti homman haltuunsa iha ite. :D Olin vähän turhan hidas syöttäjä varmaan Taikan mielestä!

KEVÄTTÄ VAIPOISSA

2010-04-02T20:32:00.004+03:00

Eilen tuli eksyttyä Kiedo ry:n järjestämään kirpputoritapahtumaan ja mukaan tarttui muutama uusi kestovaippa kevään piristykseksi.

Taikan päivät ovat viime aikoina kuluneet jumppaillessa selältä mahalleen ja toisinpäin. Vielä ei neiti ihan omin voimin masulleen pääse mutta pienestä kiinni että sekin kohta onnistuu. Yritys on sinnikäs ja äänensävy varsin kuuluva jos ei tavoite ihan heti ota onnistuakseen. ;)

SULOISTA TURHUUTTA

2010-04-01T12:41:00.003+03:00

Mekkokokoelma sai taas hieman täydennystä kun eilen tupsahti pari aivan hurmaavaa nostalgiahenkistä kukkamekkoa odottelemaan tulevaa käyttöä. <3

Ihanuuksia.

TARPEELLISTA TAVARAA

2010-04-01T01:07:00.007+03:00

Blogin hiljaiselo katketkoon jälleen pienen tovin jälkeen...

Sain kaveriltani Emmililtä ihanan afrikkahenkisen kantoliinan käyttöön. Onkin jäänyt melko vähäiselle käytölle sellainen poikien kanssa joten vähän oli taiteilemista että sain solmittua suht koht oikein ohjeen mukaan!

Pikku pussieläin. Taika nukahtikin liinaan ensikokeilulla! Tuhisi pussissa ainakin puoli tuntia putkeen kun itse hääräilin kaikenlaista. :) Hyvin tuntuu viihtyvän!

Perhetuttumme, pastori Ansku lahjoitti hirveät määrät lastensa vanhoja vaatteita. Olen kiitollinen!

Vessa olikin kunnon pyykkisavotta kun pyöräytin jokaisen vaatekappaleen koneessa ennen käyttöönottoa..

Liitutaulumaatuskat ilmestyivät keittiön seinään hetken mielijohteesta eräänä iltana kesken siivouksen. Noihin voi taiteilla eri luukkeja kulloisenkin mielentilan ja tunnelman mukaan. :)

PÄIVIEN SUMUSSA

2010-03-17T17:44:00.002+02:00

KLAANI

2010-03-17T17:20:00.003+02:00

Tätäpä arkea tässä taas viime päiviltä. Kun en ihan vielä jaksa tätä blogia lopullisesti kuopatakaan. ;)

MUUTOSTEN AIKA

2010-03-04T14:05:00.011+02:00

Postataanpa pitkästä aikaa tännekin jotain.. vaihteeksi vaikka videopätkää. Eilisaamuiset uutiset pikkuneidin kertomana. :)

Olen tässä suunnitellut jättää kokonaan tämän vanhan arkijaarittelulogin ja aloittaa ihan uudenlaisen, pelkästään taidepainotteisen "päästelykanavan". Nähtäväksi jää sitten jaksanko pitää tätä siinä ohella kuitenkin kun tämä elämä on aika hässäkkää tällä hetkellä. Jokatapauksessa, nyt on hirveä vimma uudistaa asioita vähän jokaisella elämänalueella. :)

Eilen sain kokea kyllä vähän toisenlaisia muutoksia kun huomasin kovalevyn zipanneen ja monet erittäin tärkeistä kuvista ovat kadonneet. :/ Elättelen toivoa että kuvat saisi jotenkin vielä palautettua. Tässä onkin massiivinen poltto-operaatio käynnissä jottei lopuille kuville kävisi kovaa kohtaloa. Tämä viimeistään opettaa polttamaan kuvat talteen AJOISSA!

Tuli vain sattumoisin mieleen että onko tässä jokin kohtalon sormi pelissä.. että juuri nuo viime keväiset kuvat katoavat.. että juuri se osa historiaa johon liittyi ikäviä elämänvaiheita, halutaan pyyhkiä tällä tavoin konkreettisesti pois!? :O

JA NYT HÄNELLÄ ON IKIOMA NIMI...

2010-02-14T23:14:00.004+02:00

Se on:

Juhlat olivat oikein leppoisat ja onnistuneet. Erityiskiitokset kaikille apujoukoille valmisteluissa!

SUURI PÄIVÄ

2010-02-14T10:21:00.004+02:00

Suloista Ystävänpäivää!

Tänään on sitten tytön oma juhlapäivä. On siivottu ja pyöritty minkä ehditty. En ole yhtään kemuemäntätyyppiä, joten juhlien järjestäminen tuottaa aina oman päänvaivansa, mutta onhan se kiva saada aina joskus enemmän ihmisiä taloon ja vaihtaa ajatuksia. :)

Nyt onkin mentävä jatkamaan huseerausta...

PYYKKISIRKUSTA JA VAIPPARALLIA

2010-02-08T17:50:00.007+02:00

Lennossa leivottuja porkkanasämpylöitä.

Eilen vietin kirpparipäivän ja sieltä löytyikin paljon  kivaa peruskäyttövaatetta tytölle.

Kirpparilta tarttui mukaan myös 2 kpl tällaista kauniskuvioista retroverhokangasta. Pohjaväri siis ruskea vaikka näyttääkin kuvassa aika mustalta. Tyttö saa tuosta ainakin pussilakanan. :)

Perinteiset terveiset täältä  kaaoksen keskeltä, kiljukaulojen ja kakkatykin valtakunnasta. Arki senkus vipeltää eteenpäin ja ajankulua ei meinaa huomatakaan. Eipä tässä mitään ylimääräistä ole ehtinyt.

Tyttö on taas ehtinyt muuttua tällävälin. Väläytti ensimmäisen hymynsä reilu viikko sitten. Sen jälkeen tullutkin jo monta vastavuoroista virnistystä. Joskus oikein hihkaisunkin kera! Tytön "lempileikki" tällä hetkellä on matkia perässä kun hänelle näyttää kieltä. Se jaksaa tyttöä aina huvittaa. :D

Tässä on ollut hieman yllättävää lisäsäätöä kun tytölle iski aika ärhäkkä vaippaihottuma. Pari päivää piti olla  miltei ilman vaippaa jotta iho edes hieman rauhoittuisi. Harsoilla ja kuorilla ollaan menty yksinomaan ja iho normalisoitui nopeasti. Tuntuu ettei tytön iho kestä juurikaan kovin pitkäkestoista kertakäyttövaippojen käyttöä. Välillä niitäkin sortuu käyttämään kun pyykkirumba alkanut puuduttaa. Pyykkiä tuntuu kertyvän niin ennätysvauhtia ja tunnustan välillä olevani vähän laiska pyykkäri. Tuo ihottuma tosin sai kyllä nyt toisenlaisen kimmokkeen suosia miltei yksinomaan kangasvaippoja. Harsot on olleet toistaiseksi parhain ja helpoin juttu.

Ensi sunnuntaina, ystävänpäivänä tyttö saakin vihdoin oikean nimen! Alkaakin jo vähän puuduttaa puhua vain tytöstä tai vauvasta. ;)On puuhakas viikko edessä siis. Julkistanpa nimen sitten täälläkin. :)

BYROKRATIAPÄIVÄ

2010-02-01T15:17:00.001+02:00

VALOA KOHTI

2010-01-28T15:58:00.002+02:00

JÄISIÄ SÄVYJÄ

2010-01-28T01:48:00.004+02:00

Viime päivinä ikkunasta on avautunut mitä huikeimpia värinäytelmiä.

Tästä olisi tarkoitus syntyä vaippahousut..